tiistai 19. helmikuuta 2013

Irti ruumiista

Ei ole sinänsä fiksua videoida itseään juoksemassa, tai pelaamassa kössiä – siis jos haluaa säästää itseään kivuliailta naamapalmuilta.

"Mitä toi pelle tekee?" "Miksei jalka nouse?" "Miksi köpöttelet siinä?" "Älä kramppaa tolleen!"

Ei kohota tuntemuksia taltioiden katsominen, ei. Mutta jos itseään kohtaan haluaa olla hienotunteinen, voi oikeastaan saman tien lopettaa treenaamisen.

Vaikka kuinka kokisi tarkkaan havainnoivansa mitä kroppa tekee, siihen ei pysty ilman tiettyä ekstraperseptionaalista näkökulmaa. Miten vääristynyt onkaan minäkuva, niilläkin (ja varsinkin ehkä juuri niillä) jotka kuvittelevat että kroppa on täysin hallussa.

Aika monta lihaskuntotreenin klappialuetta bongasin noin sekunnissa – alueita joista toki olin "tietoinen", mutta joita siitä huolimatta olen ignoroinut. Tai sanotaanko että en ole ryhtynyt tarvittaviin toimiin. Josko nyt sitten ruvettaisiin hankkimaan sitä ketteryyttä joka niiin kirkkaasti loistaa poissaolollaan? Herramunjee mikä vaari.

2 kommenttia:

Oma tila ja ajatuksia kirjoitti...

Lähe vetämään parkouria kaupungille. Luulisi kehonhallinan kasvavan äärimmäisiin mittasuhteisiin.

kasbach kirjoitti...

Parkour olisi kyllä! Mutta sitäkään ei videoimaan kannattaisi ruveta:
"Katsotaanpas miten se yksi muurinylitys oikein sujui... Noh, mitenkäs tämä näyttää vähän erikoiselta? Ai se olikin vain jalkakäytävän reuna?"