maanantai 18. helmikuuta 2013

Hiljaista tietoa. Siis hiljaista, kiitos.

Meikäläinenhän aina toisinaan parviälyilee kirjastoissa. Yhdessä noista oli yhteen aikaan duunissa eräs tolkuttoman äänekäs yleisönpalvelija, joka ei siis ollut juuri koskaan hiljaa, ja volyymi oli valtaisa. Kerran jos toisenkin kiristelin hampaitani hyllyvälikössä ja haudoin murhasuunnitelmia.

Mutta viimeksi kun kävin kyseisessä biblioteekissä, ihmettelin taivaallista hiljaisuutta – joka enimmäkseen on läsnä kaikissa kirjastoissa, mutta johon tuolla olin tottunut vain kun kyseinen henkilö ei ollut duunissa. "Tuo ihminen on täällä paikalla," totesin, "muttei puhu mitään. Koko aikana. Perin merkillistä."

Olisiko joku vihdoin maininnut hänelle, että kirjastojen esanssiin kuuluu hiljaisuus? Että informaatiotulvan suodattaminen vaatii melkoista ponnistelua, jos vieressä (tai salin toiselta puolelta selkeästi kumajavana) joku kailottaa ohjeita joistain perin triviaaleista judansseista, jotka eivät sattumoisin mitenkään liity lehteiltävään aineistoon.

Vaikka olinkin kovin, kovin iloinen yllättävästä käänteestä, jostain syystä jotain tuntui myös olevan rikki. Tuo ihminen ei enää saanut toimia itselleen luontaisella tavalla. Häntä oli rajoitettu. Oliko menossa mykkäkoulu? Lannistetun persoonallisuuden ilmentymä? Minä jos kuka tiedän miltä tuntuu kun ei saa olla oma itsensä. Oliko tässä havaittavissa Pyrrhoksen voitto?

Voi tietysti olla, että hänelle oli vain tehty nielurisaleikkaus, ja sama jöö jatkuu seuraavalla kerralla. Olenko sitten helpottunut siitä, että henkilökohtaisuuksiin ei oltukaan menty? Veikkaan, etten. Kyllä ihmisten pitää ymmärtää missä on syytä olla jotain muuta kuin itsensä.

2 kommenttia:

Oma tila ja ajatuksia kirjoitti...

Kirjastossa pitää olla hiljaista. Toivottavasti puhelias biblioteekkari saa vapaalla lörpötellä tarpeekseen. Itse menen joskus kirjastoon ihan vain hiljaisuuden vuoksi, lainaan kirjan, jota en edes aio lukea. Hiljaisuus rulez.

kasbach kirjoitti...

Kailottava kirjastovirkailija on vähän kuin kiroileva pappi. Tai ketjupolttava palomies. Tai hillittömästi pärskivä lääkäri. Tai jatkuvasti puhelinta korvalla pitävä ammattiautoilija (ei kun hetkinen, tuo viimeinenhän on ihan vaan maan tapa...)