lauantai 5. tammikuuta 2013

Jänskäfaktorin paluu

Zen

Huh, selvisin hengissä. Toin nimittäin bändini telakalta keikalle rapian 6 vuoden paussin jälkeen, ja täytyy sanoa, että jänskätys oli ensimmäisen biisin aikana jokseenkin lamauttava. Vaan siinä tunnin tahkottua oli sitten myöskin melko lailla katharttinen olo.

Kun ei ole yli vuoteen ollut minkäänmoisella lavalla, teatterinkaan, eikä myöskään musikanttina lähemmäs kahteen, oli helppo soimata itseään: "Jep, päätit sitten todellakin avata tällä kaikkein vaativimmalla laulettavalla, ja jatkaa sitten biisillä jonka kertsi on vaikein soitettava…"

Olen toki tiedostanut, että kun alunperin hoitelin estraadilla vain laulun, tuppasin tekemään vokaaleista mahdollisimman haastavia – ja niistä selviäminen samalla kun nykyään myös soitan… No, parissa kipaleessa meinaa oikeasti lähteä taju kun ei happi kerkiä aivoihin saakka.

Vaan jokatap, taisimme saada kohtuullisen paahteen aikaiseksi – tästä on hyvä jatkaa. Täytyy nyt vain vähän armahtaa sovituksissa itseään niin, ettei tarvitse tikahtua kovin montaa kertaa per keikka.

Sen verran kierroksilla tässä taas käydään, että tulin aamupuhteiksi säveltäneeksi yhden uuden piisin pohjat, viiden tunnin yöunien jälkeen...

Ei kommentteja: