sunnuntaina, joulukuuta 09, 2012

Viihtymisen tarve, tuo kavala

Ulaf

Ei tästä tiekste. Kuten elävästi muistamme, hommasin sen Netflixin, ja sitä varten AppleTV:n. Ja Viaplayn, joka ei näkynyt tuossa omenapurkissa, ja jonka tuijottaminen pöytäkoneella ei futaa koskapa katseluun käytettävä Silverlight bufferoi ihan koko ajan.

Joten piti ruveta metsästämään jotain, millä saada Viaplay toimimaan, mutta joka ei mielellään ihan turhaksi tekisi sitä vastikäistä ompputöllön hankintaa. Mikä eteen? No.

Vaihtoehtojahan saa jahdata kissojen&koirien kera. Sähköliikkeissä enimmäkseen ei tiedetä senkään vertaa kuin allekirjoittanut, mutta siis bluray-soitinhan tässä kohtaa olisi ninq haun(&miaun) alla ollut.

Ilmeisesti pelkästään se, että värkin saa nettiin, ei riittäisi? Pitäisi olla joku SMART-protokolla käytössä (mitä sekin sitten tarkoittanee)? Asiaa ei tietystikään auta se, että liikkeessä myyjällä aina lyö tyhjää kun asiakas sattuu kysymään jotain peruskäytön ulkopuolelta. Perehdytetäänkö myyjiä muuhun kuin kassakoneen käyttöön, voisi joku ihmetellä.

Juupa. Joten liian pitkään (Viikkoja! Oikeesti! Meikä!) asiaa aprikoitua vei piru pikkusormen: Pleikkari tarttui liikkeestä mukaan. Ei jumalauta. Aikuinen ihminen.

Eikä kukaan tullut maininneeksi, että voidakseen katsoa Viaplayta Playstationilla, pitää liittyä PS-Plus -palveluun, ja siis maksaa vielä jokunen euro kuukaudessa lisää niiden Viaplay-eurojen lisäksi. Tää on siis niin huijausta, tää!

Yön yli asiaa funailtuani myönnyin liittymään tuohon Sonynkin palveluun; montakohan sataa rekisteröitymistä tässä on jo tullut tehtyä tänä intternetterin ihmeaikana?

Ja montako Viaplayn leffaa olen katsonut?

…No. Pari olen aloittanut. En ihan loppuun ole katsonut, mutta ensimmäiset minuutit kuitenkin...

Ei kerkiä, kato. Tuolta Plussasta kun saa nimittäin ladattua pelejä – "ilmaiseksi". Aikuinen ihminen sitten tuntikaupalla juoksentelee ties missä luolissa pyssy kourassa ja kiroilee kun ei osaa käyttää ohjainta.

Miten noita kukaan pystyy käyttämään? Kaksitoista nappia ja kaksi joystickiä! Ihmisen välimuisti jaksaa handlata seitsemän asiaa kerralla, ja nämä tunkevat kädet täyteen hanikoita, joiden logiikkakin vielä on vähän sitä sun tätä.

Ja sitten ökkömönkiäisiä tunkee enenevissä määrin kimppuun! Siinä yrität pitää kasvot hyökkääjiä päin ja tähdätä, mutta joimari kääntää just väärään suuntaan. Paniikki! Kuolo tulee! Pakko roiskia lippaat tyhjäksi ties minne katonjaraan ja lattialistoille. Ja aloittaa taas edellisestä checkpointista.

Minä haluaisin rentoutua, vaan kun ei: pelit ne menevät koko ajan vaikeammiksi. Ei jumankauta, rauhaa ei saa ihminen ikinä.

Ei kommentteja: