maanantai 31. joulukuuta 2012

Ratiomäjen vireeni kyykkää ja totaloi

Vireeni

Niettä reenaaminen, että mitenkäkö, noin ninq paraikaa? No. Tuossa flunssan jälkimainingeissa siirryin toisenlaiseen rytmiin, ja vaihdoin rienailun painopistettä.

Aiemminhan tuntui, ettei millään voi pitää välipäiviä, että laiskistuuhan siinä ja lopettaa hetikohta koko touhun. Tuo vaara tietystikin on olemassa, vaan jokatap olen nyt ollut jokusen viikon sellaisessa rätingissä, jossa olen kuin olenkin pitänyt joka toisen päivän paussia.

Lihastenhan tiettävästi olisi syytä antaa levätä, ja palautuminen kestää tuommoiset pari vuorokautta. Joten tästä pidin kiinni, enkä sen pahempaa plösähtämistä ole havainnut.

Nyt tietystikin näyttäisi taas olevan uusi kausi lähdössä sikäli, että kun satuin kirpparilta bongaamaan tuollaisen Total Gym 1000 -värkin, niin ei oikein malttaisi pysyä siitä erossa. Pitää saada selville josko tuosta johonkin olisi, vai turha vekotinko lienee.

Onneksi on itsekuri! …Tätä nykyä jossain määrin myös allekirjoittaneella.

Enhän minä enää niitä vapaapäiviä näytä kyllä pitävän, mutta sen verran holttia, että eri lihasryhmiä eri päivinä. Tuo totaalijumpparihan kurittaa lähinnä yläkroppaa, kun muuten olen viime aikoina keskittynyt jalkojen vahvistamiseen. Joten nou prob, homma slaari.

Kinttujen suhteenhan on, kuten kaikki hyvin tietävät, haasteellinen tilanne – kaik nivelet hajalla jnpp. Ja siksipä tämä pers- ynnä koipireisireenaaminen asettaa rajoitteita muulle rasitukselle.

Aiemminhan en ole kyykkäämistä harrastanut lain, koskapa paikat eivät yksinkertaisesti ole sitä kestäneet. Nyt kuitenkin on sen verran papua tullut kintereisiin, että tuota on päässyt aloittelemaan.

Vaan tämä on sitten tarkoittanut sitä, että juoksu on toistaiseksi passé. Nimittäin sen verran käy tuo jalkojen rasitus taas nivelten päälle, että toisinaan on hiukan raihnaista, ja vaikka juoksenkin pehmeästi kuin lepardi, niin jokainen askel siltikin tekee sen verran kutaa ettei ihan just nyt ole tarvis. Katsomme tuota puolta taas sitten kun jänteet on taas vertyneet.

---

Kuten kuvastakin näkyy, on jo kakarana ollut tapana juosta vastavirtaan, eli väärään suuntaan tuollakin radalla… En muuten ollenkaan hiffannut nappulakenkien funktiota. Nurmikolla lähinnä tarttuivat ikävästi tantereeseen, joten futista pelasin sitten lenkkareilla, ja nappiksia pidin pousailukenkinä, eli aina muulloin. Talvella myöskin sauvajuoksentelin sangen parkourtyyppisesti – pari vuosikymmentä  ennen kuin sauvakävelyä oli keksittykään! Olen mä vaan niin innovatiivinen aina ollut...

Ei kommentteja: