maanantai 31. joulukuuta 2012

Ratiomäjen vireeni kyykkää ja totaloi

Vireeni

Niettä reenaaminen, että mitenkäkö, noin ninq paraikaa? No. Tuossa flunssan jälkimainingeissa siirryin toisenlaiseen rytmiin, ja vaihdoin rienailun painopistettä.

Aiemminhan tuntui, ettei millään voi pitää välipäiviä, että laiskistuuhan siinä ja lopettaa hetikohta koko touhun. Tuo vaara tietystikin on olemassa, vaan jokatap olen nyt ollut jokusen viikon sellaisessa rätingissä, jossa olen kuin olenkin pitänyt joka toisen päivän paussia.

Lihastenhan tiettävästi olisi syytä antaa levätä, ja palautuminen kestää tuommoiset pari vuorokautta. Joten tästä pidin kiinni, enkä sen pahempaa plösähtämistä ole havainnut.

Nyt tietystikin näyttäisi taas olevan uusi kausi lähdössä sikäli, että kun satuin kirpparilta bongaamaan tuollaisen Total Gym 1000 -värkin, niin ei oikein malttaisi pysyä siitä erossa. Pitää saada selville josko tuosta johonkin olisi, vai turha vekotinko lienee.

Onneksi on itsekuri! …Tätä nykyä jossain määrin myös allekirjoittaneella.

Enhän minä enää niitä vapaapäiviä näytä kyllä pitävän, mutta sen verran holttia, että eri lihasryhmiä eri päivinä. Tuo totaalijumpparihan kurittaa lähinnä yläkroppaa, kun muuten olen viime aikoina keskittynyt jalkojen vahvistamiseen. Joten nou prob, homma slaari.

Kinttujen suhteenhan on, kuten kaikki hyvin tietävät, haasteellinen tilanne – kaik nivelet hajalla jnpp. Ja siksipä tämä pers- ynnä koipireisireenaaminen asettaa rajoitteita muulle rasitukselle.

Aiemminhan en ole kyykkäämistä harrastanut lain, koskapa paikat eivät yksinkertaisesti ole sitä kestäneet. Nyt kuitenkin on sen verran papua tullut kintereisiin, että tuota on päässyt aloittelemaan.

Vaan tämä on sitten tarkoittanut sitä, että juoksu on toistaiseksi passé. Nimittäin sen verran käy tuo jalkojen rasitus taas nivelten päälle, että toisinaan on hiukan raihnaista, ja vaikka juoksenkin pehmeästi kuin lepardi, niin jokainen askel siltikin tekee sen verran kutaa ettei ihan just nyt ole tarvis. Katsomme tuota puolta taas sitten kun jänteet on taas vertyneet.

---

Kuten kuvastakin näkyy, on jo kakarana ollut tapana juosta vastavirtaan, eli väärään suuntaan tuollakin radalla… En muuten ollenkaan hiffannut nappulakenkien funktiota. Nurmikolla lähinnä tarttuivat ikävästi tantereeseen, joten futista pelasin sitten lenkkareilla, ja nappiksia pidin pousailukenkinä, eli aina muulloin. Talvella myöskin sauvajuoksentelin sangen parkourtyyppisesti – pari vuosikymmentä  ennen kuin sauvakävelyä oli keksittykään! Olen mä vaan niin innovatiivinen aina ollut...

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Oikeus voittaa, vääryys kostaa

Autojämä

Niin, hyvin muistatte, mitenkä vääryydellä karhuttiin todellisuusvakoojaltanne pysäköintisakkoa maksetusta parkkiruudusta. Sekin on varmasti tulikirjaimin otsassa, että oletin homman menevän vaikeaksi, että joku juttu varmasti nyrjähtäisi ikävästi ja valituksesta kuroutuisi eeppinen sukupolvien mittainen mittelö. No.

Tätä näkemystähän puolusti luonnollisesti se, että sähköpostiin ei vastattu heti, niin kuin päivänselvässä tapauksessa tänä hektisenä aikana pitäisi (vaan koskaan ei). Joten viikonlopun odoteltuani soitin heti yhdeksältä. Vastasiko kukaan? Ei.

Mutta koska vastassa oli selvästikin soiva puhelin eikä nauhoitus hokemassa että "hetki vielä", päätin roikkua linjalla. Tottahan joku siihen pirinään jossain välissä ennen puolta päivää kyllästyisi.

Ja niin tekikin. Hyvin asiallisen keskustelun jälkeen tulimme siihen tulokseen, että todennäköisesti asia painettaisiin villaisella, mutta tästä tulisi nootti sitten postilootaan, siihen fyysiseen.

Varmistelin josko kyseinen pumaska sattuisi jo ennen eräpäivää tulemaan, johon ei osattu sanoa muuta kuin että soita jos ei näy.

Eräpäivänä sitten rimpautin, konsa ei ollut mitään dokumenttia ilmaantunut. Nyt vastattiin nopeammin kuin edellisenä kertana, vaikka olikin pyhien jälkeinen välipäivä (tai ehkä juuri sen takia).

Antiklimaattisesti joudun toteamaan, että zysteemi oli antanut armon käydä oikeudesta, ja valitus hyväksytty. En ollut uskoa korviani; asiat siis menivät niin kuin pitikin mennä. Ei tällaista tapahdu meikäläisen todellisuudessa. Iltapäivällä lappukin löytyi laatikosta vihdoin (mutta kirjettä en ole avannut, joten todennäköisesti puhelimessa asia onkin ymmärretty väärin, ja kirjeessä lukee että ulosperintä on siirretty Supolle. Ihan kohta soi ovikello varmasti ja sitten on Siperian reissu edessä).

Joten miten juhlistin asiaa? Laskuttamalla itseäni yliaikaisesti Parkkinapilla kaupungissa. Jep, kahteen kertaan unohdin mittarin raksuttamaan poistuttuani parkista – jälkimmäisen unohduksen tajusin vasta nukkumaan mennessäni, joten laskutin itseäni noin viisinkertaisella parkkimaksulla. Onneksi kyseinen softa sentään tajuaa katkaista iltakuudelta laskutuksen (mitä alkuaikoinaan ei vissiin ollut hiffannut se).

Mitä yrittää universomo taas kertoa? "Olet jämähtänyt paikallesi vaikka luulet jatkaneesi matkaa," kenties?

lauantai 29. joulukuuta 2012

Never check the obvious!

Heehe

Hah! Kyllä on helppoa kun on nero. Kai. Itse en tuosta tiedä mitään.

Elävästi varmaan muistatte, miten olen pariinkin otteeseen kironnut tuota Polarin pulssimittaria? Miten jokunen viikko sitten paristonvaihdon yhteydessä totesin että tämähän on aivan susi kun ei jumankauta kiinnikään saa tätä luukkua enää.

No. Tiedätte kyllä mitä on tulossa, mutta kerrotaan silti. Eilen satuin pasteerailemaan ohi sen kelloliikkeen, jonka klasissa komeilee Polarinkin logo, ja muistin että hektinen, minullahan on se lähetin megessä. Autossa, joka parkissa tuossa. Juuri tätä varten olen sitä mukana kyytsännyt, mutten ikinä ole muistanut, mutta nytpä. Eipä vähä!

"Onko tässä oikean kokoinen paristo?" kysäisi myyjä, johon olisin saattanut huonompana päivänä tuhahtaa, että no totta helvetissä on, lehmä! (No en oikeasti ole ikinä noin räävä.) Että jumankauta kääpä, annapa se värkki tänne niin vien bisnekseni muualle. Ja kirjoitan yleisönosastoon että auta armias mitä palvelua!

Sen sijaan sanoin: "J-jjooo-o..?" koskapa hyvin tiedän että oletus ei aina ole ihan sama asia kuin fakta. Ja tiedän myös olettavani faktaksi asioita jotka ehkä tarkemmalla syynäyksellä… huoh.

Joten siihen vaihdettiin sitten oikean kokoinen paristo. Ja takalevy, jonka olin raivoissani runtannut sellaiseen kuntoon että eihän se enää olisi kovin kummoisesti kiinni pysynyt (koska olen niin vahva). Olisi silloin raivotessa pitänyt olla pulssimittari päällä: olisi saanut kivasti uudet pulssimaksimit, veikkaan. 

torstai 27. joulukuuta 2012

Mutkat suoriksi: rituaaleissa käytetty

Ihan vain jotenkin tökkii tämä uutisointi täällä. Historioitsijoille (tai löydöistä häthätää jotain raportoiville uutistoimistoille) ilmeisesti kaikki menneen ajan esineet liittyvät jotenkin uskontoihin:

Koppoti

Meinaan vaan että mimmoisiakohan rituaaleja tuolla on oikein harrastettu?

HIEROFANTTI: "Ja totisesti mitä sanon teille:"

KUORO: "Ptruu!"

HIEROFANTTI: " …sillä kun Kivinen Heppa karauttaa paikalle..." (liikuttaa hepankuvatusta alttarilla)

KUORO: "Koppoti koppoti!"

HIEROFANTTI: "…ja te mietitte että onko se tosiaan heppa, vai kenties hauva…"

KUORO: "Arf! Arf!"

HIEROFANTTI: "… ja te mietitte että saakohan sitä silittää…"

KUORO: "Pai pai!"

jne...

Että ihan oikeasti, miten tuota eläinhahmoa on "käytetty rituaaleissa"?

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Paroxysmaattista kamarikomediaa

Kyllä, leffain tuijottelu on sivistävää. Ja kulttuurihistoria toisinaan hämmentävää. En esimerkiksi tiennyt, saati osannut kuvitellakaan, että viktoriaanisena aikana ihan aikuisten oikeasti naisten "hysteriaksi" "diagnosoitua" "oireyhtymää" (tässä yhteydessä lähes jokainen sana pitää laittaa lainausmerkkeihin) "hoidettiin" hiplaamalla "sieltä".

Siis että lääkärisedät todella hoitivat "kohdun liikkumisesta kärsiviä" potilaitaan – ilman mitään seksuaalista virettä, koskapa siis oltiin viktoriaanisen viattomia – hieromalla joystickin seutuvilta, kunnes saavutettiin paroxysmaattinen… katharsis, eli siis saatiin "laukaistua hysteerinen jännite".

Ja kyseisen alan tohtoreilla tuppasi ammattivaivaksi ilmaantumaan todella rasittuneet kädet. …Minkä auttamiseksi keksittiin höyrykoneella käyvä vibraattori, josta saatiin sitten varsin nopeasti innovoitua hiukan vähemmän tilaa vievä sähkövekotin, joka taas ampaisi viidenneksi myydyimmäksi kodinkoneeksi.

Tästä kaikesta olisin edelleen pimennossa, jonsen olisi sattunut kahlaamaan Episodin arvosteluja, ja törmännyt tiivistelmään romanttisesta komediasta nimeltään "Hysteria". Hauska pätkä. Ei ollenkaan räävitön, vaan, no, brittiläisen pidättyväinen, sillä hymyilyttävän hyvänsuovalla tavalla.

Wikipedia tietää kertoa, että vibraattorit ovat tällä hetkellä kiellettyjä Intiassa, ja Alabamassa niitä luonnollisestikin saa vain lääkärin määräyksestä. Voisin kyllä kuvitella että useampiakin kieltolakimaita löytyy, koskapa maailma edelleen on melkoinen karikatyyri omasta potentiaalistaan. 

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Viihtymisen tarve, tuo kavala

Ulaf

Ei tästä tiekste. Kuten elävästi muistamme, hommasin sen Netflixin, ja sitä varten AppleTV:n. Ja Viaplayn, joka ei näkynyt tuossa omenapurkissa, ja jonka tuijottaminen pöytäkoneella ei futaa koskapa katseluun käytettävä Silverlight bufferoi ihan koko ajan.

Joten piti ruveta metsästämään

perjantai 7. joulukuuta 2012

Väärin oikein pysäköity

Eipä vähä: Turun kaupungilta tuli ukaasilaskua jostain minkä olin muka jättänyt maksamatta, vaikken ollut alkuperaistä laskua (sakkoa) edes nähnyt, eikä sille ollut myöskään perusteita.

Pysäköintivalvontatoimistoon soittaessa vastassa oli nauhoitus, joka kertoi palvelun toimivan yhdeksän ja kahdentoista välissä, ja sitten paljon kaikenmoista muuta, mitä en enää kuunnellut.

Laitoin sähköpostia. Kai siellä joku niitä on lukemassa vaikka kello onkin jo yli puolen päivän? Pistin mukaan ParkkiNapin laskun, jossa näkyy selkeästi, että parkkivalvonta on epäonnistunut tuulilasitarran huomaamisessa.

Odotan pitkää ja kallista tappelua asian tiimoilta, koska byrokratia on byrokratiaa, ja minusta seuraava kohta laskusta voidaan tulkita ihan miten päin vain [kursivoitu teksti tekee edeltävästä virkkeestä jonkin sortin epäinfoa]:

Jos katsotte maksuvaatimuksen tai maksun korotuksen aiheettomaksi, Teillä on oikeus maksuajan kuluessa esittää oikaisuvaatimus pysäköinninvalvojalle, jolloin tämän maksuvaatimuksen asian numero on ilmoitettava. Pysäköintivirhemaksun johdosta vasta maksuvaatimuksen jälkeen tehtyä oikaisuvaatimusta ei tutkita.

Hauskaa on tietysti sekin, etten ollut edes omilla asioillani tuossa ruudussa. Mä niin kierin laattialla naurunkouristuksissa.

---

Lisäys hetkeä myöhemmin klo1506: tässähän on tosiaan juuri passeli paikka pistää tämän toinenkin parkkiödeematilitys tapetille:

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Hömeläätiön kaksi eksemplaaria

Wataaheck

Tarkkaavaisuus on tiettävästi hyve. Parissa asiassa olen viime aikoina todennut tämän saattaneen olla totta.

Lohkolämmitin sekä vaaka. Kuljetamme tarinoita rinnakkain, jotta suspense.

Tuossa kuukausi sitten kun ajattelin ensi kerran lämmittää autoa ennen liikkeelle lähtöä, havaitsin ettei sisätilanlämmitin toiminut. Samassa muistin elävästi, miten kesemmällä olin tökännyt lohkolämmittimen pistokkeen hiekkakasaan ahtaassa paikassa käännellessäni. Voi juma: aivan varmasti oli piuha poikki.

Jokin aika sitten rupesin kiroamaan vaa'alla käydessäni, että kummasti