lauantai 20. lokakuuta 2012

Loppumattomien valintojen suossa

Että Netflix? No, hetihän minä sen hommasin, kun nimittäin kätevästi olin Spotifyn premiäärijäsen (eli maksan kympin kuussa siitä etten kuuntele juuri koskaan mitään) ja sain siten koko loppuvuoden ilmaiseksi – ja senkin jälkeen hirmu läjä leffoja maksaa vähemmän kuin se Spotify (oletettavasti ihan yhtä kustannustehokkaalla ignoroinnilla).

Runsaudenpulaa! Aivan liikaa leffoja ja sarjoja.

Muttei kuitenkaan kaikkia maailmassa koskaan tehtyjä, joten aivan liian vähän. Minä haluan katsoa koska vain mitä tahansa, enkä vain rajattua (joskin rajattoman näköistä) valikoimaa. Miten niin ei ole mahdollista kun levitysyhtiöt vartioivat oikeuksiaan? Mutku mä haluun!

Ainuttakaan kokonaista leffaa en kuitenkaan ole jaksanut toistaiseksi loppuun asti katsoa. Näemmä (eikähän tämä mikään uutinen ole) tietyn rajan ylitettyään valinnanmahdollisuudet tukahduttavat viihteennälän.

Tottahan kyseinen ilmaisuus generoi myös rahantuhlausta. Halusin valikoimat näkymään töllössä, joten ohikulkeissani kävin kodinkoneliikkeessä kyselemässä josko kannattaisi hommata semmoinen bluray-soitin, jota en vielä ole kokenut tarpeelliseksi, vaiko sitten Apple TV.

Jälkimmäisen masiinan kannoin kotiin, ja totesin telkkarini saaneen aimo annoksen lisäominaisuuksia. YouTubeakin voi katsoa sieltä, joskin käyttöliittymä kaipaisi minusta näppiksen tuon yltiöriisutun kaken sijaan.

Ja Voddleria en edelleenkään saa näemmä sitten tuonne olkkarin puolelle, vaikka kyseinen palvelu on ollut aika paljon pidempään kuin Netflix saatavilla. Kummallista, minusta. Portinvartijat siellä höpläyttelevät itseään, pellet.

Noin näppituntumalta tämä on viihdeähkystä huolimatta kivahko hommeli sikälikin, että nyt saa nähdäkseen HD-kuvaa, ja lähetyksissä on oikeasti surround mukana. Ja kai tuo ohjelmisto taas päivittyy johonkin suuntaan jossain välissä, ja tuo lisää ominaisuuksia (ninq sen penteleen Voddlerin, jossa tarjonta on kuitenkin halvempaa kuin iTunesissa).

Melkein kirjauduin myös samassa huumassa Viasatin nettileffapalveluun, jossa siinäkin olisi kuukauden ilmainen triaali, mutta sivulle oli ympätty sen verran monta mainoshärpätintä, että jätin rekisteröimättä, toistaiseksi. Eikähän tuotakaan palvelua näemmä AppleTVltä löydy. Kyllä pitää olla.

Ja nyt kun Canal+ (eli nykyään CMore) laahaa omien palveluidensa kanssa jälkijunassa, taidan irtisanoa kyseisen palvelun lopullisesti. Varsinkin kun se HBOkin tulee omalla palvelullaan kohta markkinoille, ja katoaa viimeinenkin syy pitää tuota leffakanavaa (joka siis täällä syrjäkylillä näkyy vähän niin & näin).

3 kommenttia:

Oma tila ja ajatuksia kirjoitti...

Kirjauduin Netfliksiin tänä aamuna. Ihan saman ongelman havaitisin, nyt kun on Soneran kotiviihdepaketti (sis.Viasat), CMore ja Netflix, niin mikään ei tunnu kelpaavan. Aloitin katsomaan Netflixiltä tanskalaista Flame&Citron -leffaa ja puolivälissä on menossa. Ei jaksa kiinnostua enää, kun on niin paljon valinnanvaraa!!! Ennen laatuleffat olivat harvinaista herkkkua, mutta nykyään niistäkin on ylitarjontaa. Taitaa olla klassinen positiivinen ongelma -situation. Netflixissä on erinomainen kuvan laaatu.

Ehkä leffateatteri olisi stimuloivampi ympäristö, tiedä häntä. Tai ihka oikea live-teatteri.

Ps. Kissa ei anna minun todistaa olevani ei-robotti, laittaa CapsLocit koko ajan päälle.

kasbach kirjoitti...

Nii-in, mitä hedonismia on tämä? Olo on kuin hemmotellulla kruununperijällä: "Ynh, tämä kymmenillä miljoonilla väsätty pläjäys ei jaksa huvittaa minua ensiminuuteista lähtien: mestatkaa tekijät!"

...Kissalla on ilmeisesti jotain erinomaisen PAINAVAA asiaa siellä...

PopcornRaven kirjoitti...

Totta tosiaan. Netflixiä tulee käytettyä enemmän valikoiman selailuun/ihasteluun/moittimiseen kuin elokuvien katseluun.