torstai 6. syyskuuta 2012

Taistelevat passiot

Jo toista päivää olen melko lailla rampana. Aamulla könyän kuin raihnainen vanhus punkasta. Ja vaikka säkkiä hakattua/potkittua on saanut kroppansa sen verran auki että pahin jäykkyys on kadonnut, protestoivat juoksumatolla nivelet joka askeleella:

"Hei, tyyppi! Täällä puhuu sun polvilumpios. Nyt on nimittäin niin, että meikä delaa just. Että voitko pysähtyä? …Siis ihan oikeesti, meikä delaa just! Ja noi muutkin nivelet delaa kanssa ihan tiäks jos yhtään askelta otat enää! Siis yksksin askel vielä ja meikä delaa hei! Siis oikeesti, nyt jätkä pysähdyt, jeekuli [ilmaisu muutettu]! Siis saakuran [ilmaisu muutettu] sadisti, haluuxä oikeesti että joudutaan amputoimaan sun jalat ku sä et voi pysähtyä hei! " 

Ja noin pois päin, siihen saakka kunnes luovutan. No, ei sinänsä pitäisi tulla yllätyksenä, että kössinpeluulla, joka jokseenkin repivää touhua on, rikkoo itsensä – varsinkin pidemmän tauon jälkeen. Vaikka kuvittelinkin pelanneeni suht rauhallisesti – kun itse kullakin oli taidot vähän ruosteessa – joutuu kroppa melko lailla räjähtäviin suorituksiin venymään koko ajan.

Mutta siis jo toissapäivänä ihmettelin mailakäden lihasjumia – joka siis ilmeni ennen ensimmäistäkään mailanheilautusta, punttitreenissä – että mitäs minä oikein olen tehnyt tällä kädellä. No.

Tuossa oikealla sattuu olemaan koskettimisto, jolla toisinaan soittelen satunnaisia asteikkoja samalla kun lueskelen nettiä – kun nyt kerran moisen päähäni olen saanut. Käsi on siis täysin väärässä asennossa, sojottaessaan tuonne takaoikealle, mikä sitten säteilee vaikutuksensa siihen, että tänään(kään) ei punttireenistä tullut yhtikäs mitään. 

Niin sabotoivat intohimon kohteet toisiaan! Kyllä on raadollista tämä. Saas nähdä mitä yllättävää tuhoa kuukauden päästä aloittamani kolmas villitys (mikä sitten lieneekään) saa kahdessa aiemmassa aikaiseksi.

Ei kommentteja: