lauantai 1. syyskuuta 2012

"Mutta mitä sä teet kun sä juokset?"

kysyttiin kun kerroin viettäväni päivittäin aikaa juoksumatolla. En ymmärtänyt kysymystä. 

"Siis katotsä telkkaria, luetko, räpläätkö läppäriä?"

En todellakaan. En myöskään kuuntele musiikkia, enkä varsinkaan radiota. Tämä on minun aikaani, enkä missään nimessä päästä ketään hölisemään päähäni silloin kun haen mahdollisimman meditatiivista tilaa.

Joskus ammoin, kun kotoani ei vielä löytynyt punttauslaitteistoa käsipainoja enempää, kävin salilla. Sinne oli pakko ottaa korvalappumöykät mukaan – ja soittaa täysillä koskapa kaupallinen radioskeida paukkui ympärillä. Olisivat aivot todennäköisesti räjähtäneet kovemman ponnistuksen aikana.

Halusin valita edes sen, mitä ylimääräistä päässäni risteilee. Voi olla että luureissa soiva musa oli itseni tekemää (koska jos mä haluan kuulla jonkun biisin, mä teen sen [<- mun henkkohtainen motto {Miten niin itseriittoista?}]).

Minulle päätila on hyvin, hyvin tärkeä alue. En voi sietää sitä että joku hölisee omiaan siellä. Haluan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Jo pelkästään taustamusiikki vie ajatukset pois: väkisin musiikintekijänä rupean analysoimaan biisin rakennetta ja elementtejä. Plus että ihan psykofyysisesti sydämellä on taipumusta ruveta takomaan samaa tahtia biitin kanssa – biitin joka ei välttämättä sovellu tehtävään suoritukseen lainkaan...

Kun juoksen, juoksen. Se ei ole pakkopullaa joka "vain täytyy saada alta pois". Se on mielen ja kropan integrointia – ja se taas juohevoittaa elämää ylipäätään.

Kinnaako jostain? Saanko ylimääräiset jännitykset rentoutettua hidastamatta vauhtia? Mitä jos pidennän askellusta? Mitä jos vaihdan hengitysrytmiä? Mitä jos siirrän painopistettä? Mitä jos lisään vauhtia? Mitä jos lisään uudestaan vauhtia?

Ymmärrän kyllä jos kuntopyörän päällä tulee hinku ruveta nysväämään samalla ihan muita asioita, sillä tuo mankelointi on kyllä maailman tylsimpiä mielisorveja – mutta juokseminen on kokovartalotoimintaa, joka vaatii aivot mukaan. 

---

Koville ottaa tämä sluibauspäivä. Päivä lähtee ihan väärin liikkeelle kun ei saa heti alkuun adrenaliinia liikkeelle. Ärsyttävää lorvailua.

Ei kommentteja: