perjantaina, heinäkuuta 27, 2012

Tuplaamme tehot kuukaudessa

Olen nyt kirmaillut päivittäin juoksumatolla näemmä 40 päivää. Tämä on ollut eri jännää sikäli, että viimeiset 14 vuotta olen kuvitellut, etten koskaan pystyisi juoksemaan. 

Takanahan on jokunen kerta, jolloin olen yrittänyt aloittaa juoksemista, mutta siitä ei varsin ole mitään tullut. Kroppaan on pitänyt rakentaa ihan uudet hermoradat, eikä aiemmin ole löytynyt kärsivällisyyttä, saati uskoa siihen että homma voisi oikeasti vielä toimia.

Kolaroidessa saattaa ihminen vaikkapa rikkoa kaikki nivelet navasta alaspäin: nilkat, polvet, lonkkanivelet. Siinäpä sitten opettelet kävelemään; rullatuolin, rollaattorin, kyynärsauvojen jälkeen käy helposti niin, että siirryttyäsi kävelykeppiin se jää roikkumaan pitkäksi aikaa mukaan. Omastani olen luopunut jo muutamaan otteeseen – ja pari kertaa ottanut uudestaan käyttöön kun ei vain ole nilkka kestänyt.

Itse asiassa, kun syksyllä aloitin kössin (tai wing tsunin, en muista kumpi tuli ensin), jouduin seuraavana päivänä turvautumaan vielä kerran keppiin, koska kävelystä ei kerta kaikkiaan tullut mitään. Ei näyttänyt kauhean lupaavalta silloin.

Mutta sitten, kuukausia (noin 9 kk, kuinka sattuvaa) jauhettuani, huomasin vihdoin käveleväni ihan normaalisti rankemmistakin treeneistä huolimatta. Joten uskaltauduin vihdoin tuohon juoksumatolle, jonka olin hankkinut jo vuosi tai kaksi aiemmin, ja joka oli toiminut lähinnä pyykkitelineenä.

Päätin lähteä liikkeelle mahdollisimman armollisesti: alkuun riitti se, että yksinkertaisesti nousin laitteeseen. Jos tuntui ettei hommasta tule mitään, saatoin lopettaa – mutta päivittäin vehkeimessä piti käydä. Pari kertaa luovutin jo puolen kilometrin jälkeen, mikä ei ole erityisen kehuttavaa – mutta parempi kuin ei mitään.

Vauhti ei ole alkuun päätä huimannut, ja juostut matkat ovat kelle tahansa normaalikuntoiselle naurettavia pikkulenkkejä – vain kerran olen juossut (putkeen, kävelemättä yhtään) kokonaisen puolituntisen, ja kilometrin taivaltaminen kestää kymmenen minuuttia, mikä pitäisi saada ainakin puolitettua.

Olen pitänyt alusta lähtien tilastoa edistymisestä. Tuossa alla olevassa käyrässä ei nyt näy ensimmäinen viikko, koskapa en silloin vielä muistanut omistavani pulssimittarinkin – ja tuon värkin tulokset alkavat olla luotettavia vasta parin viime viikon ajalta, kun vihdoin tajusin että lähetinvyö pitää oikeasti kastella hanan alla jos haluaa että pulssi löytyy heti alusta. Olin alkuun kastellut sen vähän kosmeettisemmin (ja kiroillut että miksei tämä toimi kunnolla).

Juoksun ensimmäiset 40 päivää

Mitä tuossa nyt sitten näkyy? Loppupäästä pistää ehkä silmään kuoppa tuossa tummanvihreässä käyrässä, joka mittaa juostua matkaa. No, pidin pari päivää paussia koskapa jalkapohjaan ilmaantui hiertymä, jonka takia varoin juoksua, minkä takia nilkka alkoi kipeytyä.
Muut kuopat ovat mailapelipäiviä, joilta ei ole myöskään pulssilukemia kuin viimeisestä. Värkki oli jo parilla aiemmalla kerralla mukana, mutten tajunnut että tuon Polarin muisti päivittäisten lukemien suhteen on vain viikko.
Hiertymä ei edelleenkään ole parantunut, mutta kyllästyin odotteluun – ja pelkäsin hukkaavani inspiraation. Pakko vatkaa jos haluaa että vatkaaminen jatkuu jatkossakin.
 
Jokatap, noin kuukaudessa olen tuplannut juostun matkan, kuin myös kulutetut kalorit. Tässä touhussa olisi aika monta detaljia raportoitavana, havaintoja tehtävänä, opittuja asioita resitoitavana – mutta Kasbachia ei vissiin minään liikuntablogina ole opittu tuntemaan.
 
Joten taidan perustaa aiheelle ihan oman blogin. Jos vaikka saisin kirjoittamis-inspiraatiostakin taas vaihteeksi kiinni. Jokohan huomenna olisi tuo alusta toiminnassa?

Ei kommentteja: