perjantai 6. heinäkuuta 2012

Sarjatulta unien vajoamasta

Skarbeklemmari

Jaha, että tällä lailla. Ensin ollaan viikkokaupalla kirjoittamatta, ja sitten tuupataan vuorokauden sisään kolmatta kirjoitusta – eikä selvästikään ole edes asian tynkää enää jäljellä.

Niin, tällaista tämä aina joskus. Jos vielä tietäisi että miksi.

Miksi esimerkiksi nyt en taas ole nukkunut koko yönä, vaikka viikkokausiin ei ole vuorokausirytmi karannut vaan pikemminkin eheytynyt?

Vaihtoehtoisia – tai kenties yhteiskoheesiossa toisiaan syleileviä – selitysmalleja pälkähtää kättelyssä kaksi päähän (kuin vesilintujen protesti: "Ei tarvi heitellä niitä käyttökelvottomia laitteita aina päin näköä, jumpe! Siitä saat, ja siitä!").

Ensinnäkin parin tunnin päästä pitää viedä auto korjaamolle. Stressiä pukkaa? Aika monesti kun on joku aamuksi buukattu judanssi, tulee nukahtamisesta ylittämätön kynnös (tuo maajussin pahin painajainen [paradoksaalisesti juuri siis painajainen! Huh tätä elämän ironiaa!]).

Toisekseen viimeisin kuntoilurykäys tuli tempaistua melko lailla myöhään, ja treenibuusteriin on joku ujuttanut hillitömän määrä kofeiinia (jollain tavoin täytyy tämä kofeiininkin vähentäminen näköjään sabotoida).

Tai sitten ei vain huvita? Mieluummin käkäilee ympäri himpeä ja toimittaa tyhjää. Aivokurkiainen se vain kahlailee hajamielisenä käsipohjaa ja miettii että missä on fisut. Missä on fisut, se miettii. Ei näy fisuja.

Mutta jokatap, olisi kiva jos voisi selkeämmin kontrolloida tuotaniin… Ei kun tuli vielä yksi vaihtoehto mieleen. Viime aikoina olen nimittäin napaillut melatoniinia iltaisin, mutta sehän pääsi loppumaan, se. Heti retkahti rytmit reteesti ruvelle! 

Pannahinen. Luonto voittaa heti kun kylkensä kääntää. Olisiko jo aika napata pikaiset torkut kun vielä melkein kerkiää?

Ei kommentteja: