perjantai 22. kesäkuuta 2012

Valaistumisen vaiheet

Ylti imisti

Ehkä yllättävää, mutta tänä pyhänseutuna kävinkin kaupassa sen ollessa auki! Jotenkin nuo pienemmät hymistelypäivät tarjoavat enemmän tätä sisäistä oivallusta (vipassana), joka tapahtuu kaupan ripaa repiessä:

Siinä sä olet, sä mietit että hetkinen, et ahaa, et täähän ei, et kyllähän Suamessa pitäis oven aueta vetämällä, että pääsee ulos mahdollisimman esteettömästi jos vaikka tulipalo. Mutta että täähän ei siis liiku ollenkaan; olenkmää vallan voimat hukannu? Ei, tää ei kyl liiku tää ovi. Onk tual sisäl mitää liiket havaittavis? Ei siel kyl o. Ai, ja kato tos on tommonen lappu! Mitä ne sanoo siin si? Mikä päivä? Onk ny toi päivä? Onk ny ninko joku pyhä? Ai sen takia tämä ovi ei liiku vaik kuin repis? Ahaa! Joo! Mää ole ajanu taas ihan turhaa tän matkan, ja nyt tarvii sit mennä toiseen suuntaan vähän viäl kauemmas sin helvetin aapeeseelle misä kaik kansa muutenki vaeltaa verolpantavina. Voi perse. Mut et ahaa! Et näin kävi taas. Soon tää samsara vissiin juu.

Moni muukin oli hoksannut että kohta menee kiinni tämä, että menee meditoinniksi jos tulee vaikkapa tunnin päästä. Moni, moni muu oli havahtunut samaan todellisuudenvääristymään; varsinainen Pamplonan härkäajo oli hyllyjen välissä meneillään. Mutta ihan järjissäni selvisin sieltä, kiitos vaan kysymästä. En edes hampaita yhtään kiristellyt. Ahimsaa ja upekkhaa noudattaen nibbidan kautta passaddhiin – ninq koko muukin parviälytön kansa.

Ei kommentteja: