torstai 7. kesäkuuta 2012

Suprazen

Uuvel

Ray Bennettin Alisuorittajan manifesti on nimensä mukainen: sivuja reilusti alle sata, ja sivukoko tuommoinen A6 tai jotain. Teksti sentään ei ole erityisen isoa, eivätkä rivivälitkään ihan tolkuttomia, mutta joka tapauksessa: ei mikään tiiliskivi.

Olen näköjään parissa kuukaudessa päässyt sivulle 26 – enkä muista lukemastani yhtikäs mitään –, joten lienen oivaltanut pohjimmaisen viestin jo etukäteen… Mikä lienee sekin alisuoritumista puhtaimmillaan: "Luenpa kirjan joka ei varmasti pääse yllättämään. Yllätyksiä tarjoavat kirjat vievät ikävästi mukavuusalueelta johonkin tiäks henkiseen Beirutiin, joten luen – tai siis 'luen' – vaan tommossia jotka on… emmä jaksa selittää, mut tommossia".

Onko alisuorituminen vähän ninq zen? Meikäläisen vinkkelistä on. Meikäläinen on ihan "Ömm…" joka asian suhteen koko ajan. Joku tulee kysymään jotain, helppoa tai vaikeaa, ja mä olen aina että: "Ömm…"

Ei kommentteja: