torstai 28. kesäkuuta 2012

Credo, ihan vaan asiapohjalta (uskoo ken tahtoo)

Korsica

Kun nykyään on jo – onneksi ja vihdoin – vähän noloa spekuleerata sillä, miten mielikuvitusoliot haluavat meidän elävän, perustellaan uskonnon säilyttämistä oppilaiden aikaa haaskaamassa kulttuurillisilla arvoilla. 

Joten mitäpä jos ruvettaisiin opettamaan kulttuurien tuntemusta? Kerrottaisiin mistä kumpuavat minkäkin kansakunnan omituiset, irrationaaliset tavat. Siinä sivussa saataisiin yhteys niihin uskonnollisiin vaikutteisiin, jotka syöpäkasvaimen tavoin elähdyttävästi läpäisevät yhteiskuntien rakenteet. 

Oikein rakennettuna oppiaineessa saataisiin joku käsitys maailmasta, myös siitä illusorisesta jota ei ole mutta joka kovasti vaikuttaa joka kolkalla hassujen riittien kautta. Saataisiin kaikki taikauskot samalle viivalle eikä vain hösättäisi tästä meille tutuimmasta uhrauskultista.

Kenties saataisiin jo kakaroina käsitys siitä, mikä tässä maailmassa on totta ja missä menee heimotapojen ja uskomusten rajaviivat missäkin päin maailmaa – mistä ne ovat lähtöisin ja mitä kautta mitenkin muotoutuneet – sen sijaan että kaikin voimin koitetaan himmentää rationaalista ajattelua vuodesta toiseen jauhamalla samoja faabeleita vailla kritiikin häivää.

Se voisi olla hyvä oppiaine. Mielenkiintoinenkin.

Ei kommentteja: