torstaina, toukokuuta 31, 2012

Tunnetilasta toiseen, virtuaalisesti!

Napolle

Hihihi. Kätevää on lähettää DHL:lle spostia että: [ilmaisu dramatisoitu]

"Kuulkaas nyt hei. Huomaan että tämä lähetys on muka toimitettu perille, mutta en kyllä yhtään muista tuollaista saaneeni. Mitäs kuulkaas oikein tämä tämmöinen on, häh?"

– ja sitten muistella että hetkinen.

Että enkös minä silloin pari viikkoa sitten puhelimessa sanonut että laita siihen terassille kun en nyt satu olemaan kotona.

Ja sitten kun tulin kotiin, huomasin postilaatikossa (harhautus)paketin – joka ei luonnollisestikaan ollut juuri tämä paketti, mutta kun näitä paketteja on viime aikoina taas tullut sieltä sun täältä ympär maaliman, niin eihän sitä pysy ihan kärryillä että mitä piti tulla mistä ja milloin.

Niin kävelet sitten tuiman palautteenjätön jälkeen sinne pihalle, että josko olisi jotain jäänyt kuitenkin huomaamatta jossain välissä.

Niin siinähän se on, vähän piilossa ettei kuka tahansa sitä huomaa siitä poimia. Eikä ole huomannut, reiluun kahteen viikkoon (edes naapuruston kulkukissat eivät ole käyneet raatelemassa, kumma kyllä).

Että sitten voi lähettää sinne asiakaspalveluun toisen viestin että: [ilmaisu dramatisoitu]

"M'olen niin pahoillani että! Emmää mittää solvata halunnu enkä syyllistää ku tolvana evvaan huamannu ku olen vähän pölvästi. Anteex! En ikinä enää ole tyhymä. ...Tai minkä mä itelleni voin? En minkän. Tämmöne mää vaa ole. Voi voi. Mut älkää ny kovin raipalla huiskiko sitä kekä tämän mulle toimitti ko iha vaa ite pölväilin. Anteex! Herra armaha!"

Tämmöstä tää on tämä meikäläisen elämä: solvaamista ja katumusta ihan maelströminä. Voi voi sentään.

…Mutta oli se hyvä että rupesin asiaa tivaamaan toimistoaikojen ulkopuolella. Siitäpä vasta soppa, jos olisin puhelimessa ruvennut ihmettelemään, että miten voi olla että joku saakura on käynyt välistä vetämässä mittatilauspuvun, että kyllä on ahnetta sakkia. 

Mutta onko tämä laskettavissa itseään toteuttavaksi ennusteeksi? Kun nimittäin olin ihan varma jo etukäteen, että sitä pukua tuotaisiin kotiovelle juuri silloin kun itse olen siellä himputin leikkauksessa. Ja soitellaan perään sitten kun olen sen verran tajuissani että pystyn vastaamaan puhelimeen, mutta en juuri enempää.

Ei kommentteja: