perjantaina, toukokuuta 25, 2012

Natsiajokortti

1008062243

…Sitä vain, että ihmisiltä pitäisi vaatia lisenssi natsikortin käyttöön. Puurot on sekoitettu velliin jälleen kerran eutanasiakeskustelussa: toiset puhuvat oikeudesta päättää omasta kuolemasta, toiset oikeudesta tappaa muita.

Jos joskus löydän itseni tilanteesta, jossa loppuelämäni on määrätty jatkuvaan kipuun, tuskaan ja ahdistukseen, minä tapan itseni.

Mitä todennäköisimmin se tulee edelleenkin olemaan Suomessa rikos, mutta niin minä teen – Sveitsissä tai Hollannissa tai junan alla (ja tiedän kyllä vaikeuttavani junakuskin loppuelämää sielullisilla traumoilla, mutta ovatko nämä eutanasiaa bannaavat paremmintietäjät itse kokeneet sen, mitä on elää loppuelämänsä kivussa, tuskassa ja ahdistuksessa? Eivät ole.)

Ihmiselämän pyhyys on silkkaa sanahelinää. Me kaikki tällä hetkellä elämme omaa eliitin luksuselämäämme orjuutettujen kehitysmaiden kustannuksella. Ne, jotka meille kaivavat raaka-aineemme näihin näpelöimiimme kompuuttereihin, eivät liikuta meitä: heidän elämänsä ei ole pyhä.

Me siemailemme orjatyönä poimittua kahvia, mutustamme orjatyönä poimittua suklaata; ihmiselämän pyhyys on aivan samantekevää silloin kun emme joudu sen väärinkäyttämisen kanssa suoraan tekemisiin.

Ja aivan samalla tavalla sairaalassa makaava tuskaista kuolemaa tekevä potilas on meille täysin samantekevä. Hänen elämänsä pyhyys on silkkaa sanahelinää.

Totta on, että toiset haluavat loputtomissa helvetin tuskissakin pitää kiinni oman elämänsä rippeistä, vaikka mitään eivät sillä kykenekään tekemään – ja kenties (tuskin, mutta kenties) itsekin vastaavassa tilanteessa otan zeniläisen otteen ja tutustun omaan hajoamiseeni, pääsen lopulta sen yli ja kuolen onnellisempana kuin jos ottaisin "pikatien" pois. Tätä me emme kuitenkaan voi tietää – ja valinnan mahdollisuutta meille ei suoda. 

Minä näen, että kysymys on mahdollisuudesta päättää omasta elämästä. Sitä meillä ei tällä hetkellä ole.

Ei kommentteja: