keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Liikunnan kangistavat vaikutukset

Limbs

Jos haluaisi nähdä kroppansa oman elämän metaforana, voisi todeta menneisyyden olleen kipeä ja jännittynyt. Ja lyhyellä jänteellä olisi tavallaan oikeassakin.

Nyt nimittäin jokaisen porrasaskeleen edessä sooma parkaisee: "Augh! Mitä jos ei koskaan mentäisikään tästä!? Mitä jos, jooko?".

Parin viikon saikun jälkeen kun kiskaisee itsensä sulkapallokentälle, on ensin pettävän häkellyttävä tunne: "Mitä, mihinkään ei satu! Mikä on tämä autuas olotila?". 

Seuraavana päivänä kun sitten hankkiutuu kössikentälle, voi todeta hutlaariosaston jo pistävän sen verran vastaan, että äkäisemmät singahdukset on syytä unohtaa.

Ja sitten seuraava aamu… Todellakin tuo "varjopuoli" on täysin jumissa päälaesta kantapäihin saakka, ja vähitellen ne esiohjelmoidut nivelongelmatkin alkavat kurkkia raajoista.

Positiiviseksi katsottakoon, että kunto ei ehtinyt täysin romahtaa tässä tauon aikana, vaikka aikaulut pakottivat hiukan löysäämään jo ennen saikkua. Harmillista on se, että kesä katkaisee nyt kössiyhdistyksen vakiovuoron, joten tuo puoli uhkaa jäädä kesäteloille*.

Olen kyllä aina ollut sillä lailla kapinallinen, että aurinko ei ole ikinä saanut ryntäämään pihalle – pikemminkin sitä visummin hankkiutumaan sisätiloihin, tai vähintäänkin varjoon. En käsitä miksi sisäpelit pitää laittaa paussille yhden mollukan takia; hulluja nuo ihmiset.

---

Mutta nyt kun urheilusta tuli puhe: mitä kuuluu wing tsunille, jonka myöskin aloitin kössin ja zulkkiksen kanssa samoihin aikoihin?

No. Ihan oli kuulkaa pakko lopettaa se touhu. Tämä liittyy noihin esiohjelmoidusti hajalla oleviin niveliin. Näistä kolmesta lajista arvaamattomin on nimenomaan wing tsun. Vaikka erityisesti kössissä jalkojen nivelet joutuvat armottomaan rääkkiin, on tatamilla könyäminen alttein sille, että tapahtuu ihan outoja vinksahduksia.

Vielä kun juurikin wing tsunissa on kaikkiin muihin taistelulajeihin verrattuna todella omituinen perusasento, ja siihen liittyen myöskin liikkuminen kaiken logiikan vastaista… Jos pitää räätälöidä laji, joka mahdollisimman huonosti sopii allekirjoittaneelle, se on hyvin lähellä wing tsunia.

Kun vielä lajissa kuin lajissa kehittyminen vaatii minimissään kaksi treenikertaa viikossa, ja oma kroppa vaatisi käytännössä joka toisen päivän vapaaksi… Yhtälöön mahtuu niukin naukin kaksi lajia. Tuossa kiivaimpana aikana oli kyllä melko lailla vaivaista kaikki kentän/tatamin ulkopuolinen elämä.

---

*Asiaan nyt millään lailla liittymättä: mistä tulee ilmaisu "kesäteloille"? "Talvitelojen" noin äkkiseltään käsittäisin liittyvän veneilyyn, mutta kesätelat? Rekiajeluslangia?

Ei kommentteja: