sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Vierastamista vieri vieressä

Tuijoti

No sillä lailla. Hesarin pääkirjoituksessa jo lyötiin natsikorttia pöytään. Kuinka paljon itse aihetta pystytään kiertämään, ja kuinka kaukaa?

Jotakuta on ottanut pattiin se, että ulkomaalaisen näköisiltä on kysytty papereita. Aiheesta ei-tylsästi kirjoittaneen väitetään vitsailleen holokaustista, niinkö?

Alkaa tosiaan tuntua, että suvaitsevaistosta on tullut hyvin, hyvin herkkähipiäistä sakkia; liipasinsormi tuntuu kutiavan pahasti. Tarkkana saa olla ettei joku tilannetajunsa hukannut ota ja suivaannu jos satut avaamaan suusi.

En ole jaksanut ottaa kantaa maahanmuuttoasioihin, koskapa näen ihan luonnollisena sen että väkeä tulee rajojen ulkopuolelta. Näen sen jotenkin sisäsiittoisuuden ehkäisijänä – tuuletuksena.

Harmi vain että samaan aikaan sokea fanatismi nostaa päätään. Kaikenlainen maahanmuutto-ongelmien osoittaminen vängätään rasismin pakkopaitaan, ja toisensuuntaiselta – vähintään yhtä todelliselta – diskriminoinnilta ummistetaan silmät.

Vierastaminen on koodattu meidän elimistöömme. Kun suomalainen lähtee turistiksi, paikalliset helppoheikit tunnistavat hänet (koska hän on ulkomaalaisen näköinen) eivätkä todellakaan katso ylöspäin.

Kun suomalainen muuttaa ulkomaille, hän saa taistella vuosia saavuttaakseen edes jossain määrin hyväksytyn aseman yhteisössä – eikä hänen tarvitse mennä Ruotsia kauemmas.

Me ja muut, diskriminointia. Apartheidia. Rasismia. Sovinismia. Isänmaallisuutta. Kansallisylpeyttä. Heimokuntaisuutta. Perhekeskeisyyttä. Joukkueuskollisuutta.

Joku aina huomaa ettet ole täkä- taikka meikäläisiä. "Milläs asioilla sitä oikein liikutaan?"

Käsi pystyyn keneltä ei ole koskaan tivattu tuollaista.

Ei kommentteja: