perjantaina, huhtikuuta 13, 2012

Metahenkisiä referenssialgoritmeja

Huomasin edellisen jutun Link Within -linkkauksiin osuneen synkronistisuudesta vihjailevan ilmiön, josta ottamani kuvakaappauksen illustroin demonstroimaan mikä siinä okulääreihin punkteerasi ("Selkeys on hyve! Kirjoittamisessakin! Varsinkin. Ja ytimekkyys. Älkää kuten minä, vaan kuten en.")...

Aatuutiaatuuti

…mutta noin kai ne tosiaan toimii, nuo linkkausehdotukset.

Ja yhtäältä, noin paljon kai sitä aivot jumittavat samoja ratoja. Samoja fraaseja, samanlaisia kuva-aiheita… Itseämme toistamme poloiset robotit.

Ja, jos annos eksistenssiangstia sallitaan: oikeastaan toistamme toisilta apinoimiamme fraaseja. Vaikka kuvittelemme olevamme niin perin omaperäisiä, olemme kuitenkin vain ympäristömme siittämiä kopiokoneita.

Ja sekavuuksissamme käytämme omituisia kielikuvia (kuten vaikkapa "siitetty kopiokone") vain jotta manifestoisimme oman äänemme (jota ei siis ole) ja lunastaisimme oman paikkamme (lieneekö sitäkään?) muiden yhtä ilmaisuvaillinaisten keskellä. Aa tuuti be-bop-a-lula.

Voisin painottaa kirjoituksen teemaa lainaamalla edellisten kappaleiden aloituksia: ja ja ja. Jos olisin hispaano, olisin juuri ilmaissut nauravani. Paitsi että silloin olisin ehkä kirjoittanut nuo yhteen? Ach, semantiikkaa.

Ei kommentteja: