lauantaina, huhtikuuta 21, 2012

Lisätkäämme pulinaa ja pulputusta

Ständinger

Puheviestinnän professori Pekka Isotalus on päästetty skrivaamaan arvokkaasta aiheesta:

"Lukuisat tutkimukset osoittavat, että puhumisen taidot vaikuttavat koulussa ja työelämässä menestymiseen. Puhumisen taidot vaikuttavat myös läheisten ihmissuhteiden syntymiseen ja siihen, kuinka paljon saamme näissä suhteissa tukea."

Kuvittelin, että asia olisi nykyään paremmalla tolalla kuin kaukana edellisen vuosituhannen puolella, mutta kirjoituksesta päätellen mikään ei ole juuri muuttunut. Sääli; siellä menee edelleen haaskioon hirvittävä määrä tolkun ihmisiä jotka eivät vain saa suutaan auki – ja päätyvät jurnuttamaan neljännestehoilla loppuiäkseen kun kukaan ei vain huomaa potentiaalia.

Ja ylipäätään klonksuva viestintä aiheuttaa gargantuamaisen määrän harmaita hiuksia, ylimääräistä työtä ja tulehtuneita ihmissuhteita – minkä korjaaminen olisi varmaan rahassakin mitattavissa, jos nyt ei pelkkä elämän helpottuminen arvosta käy jollekulle.

Puheviestintään panostaminen nostaisi kansakunnan ihan toiselle portaalle, ja kun puhuminen on vain murto-osa viestintää… Olisi retoriikan suunnalla tilaa, esiintymistaidossa… ja kuten jokainen draaman puolella huseerannut tietää, tai ainakin pitäisi tietää: kuunteleminen on ihan oma, laiminlyöty alueensa…

Vuorovaikutus, niin, se kai tässä oli se hakemani pähkinänkuori.

Vuorovaikutusta kai jollain alkeellisella tasolla koitetaan kakaroiden käyttäytymiseen saada muilutettua tarhasta alaluokille, mutta sitten se unohdetaan juuri siinä kohtaa, jossa ihminen on herkimmillään tulkitsemaan kaikkea viestintää väärin, syrjäytymään, vereslihalla...

Mää niin tiärän mistä puhun, kuulkaas. Käytännössä kymmenen vuotta (vähintään) vietin mykkää näkymätöntä (elämätöntä) elämää, ja sittemmin olen ihan omatoimisesti joutunut opettelemaan mitä on sellaiset eksoottiset taidot kuin vaikkapa "keskusteleminen". En ole katkera mutta kuitenkin olen.

2 kommenttia:

Oma tila ja ajatuksia kirjoitti...

PUHUT asiaa. Mikä helvetti tätä kansakuntaa vaivaa? On todella turhauttavaa nähdä, kuinka ihan oikeasti hyvät tapaukset menevät ikään kuin hukkaan. Ihmispolojen retoriset ja vuorovaikutukselliset taidot ovat kehnoja, vaikka potentiaalia riittäisi.

kasbach kirjoitti...

Vaikeneminen on kultaa ja hiljaa hyvä tulee... Ihan varmalla tuo jälkimmäinenkin oikeasti tarkoittaa äänen määrää eikä nopeutta.

Ja sitten on tämäkin klassikko: "Mies tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjännaurajasta". Eli naama näkkärille, koskapa itku pitkästä ilosta.