maanantaina, huhtikuuta 23, 2012

Epäpropagandaa

…eli dadan puolella kuljetaan jälleen:

Irtikontekstista3

Iskulauseita jotka eivät tarkoita yhtikäs mitään – jotka ovat oikeastaan niin tyhjiä merkityksistä että tarkemmin katsoen kääntyvät itseään vastaan – käytetäänkö niitä?

Äkkiseltään ajatellen poliittinen retoriikka on juurikin epäviestintää tehokkaimmillaan: pyritään siihen ettei sanota mitään, mutta kuulostetaan siltä kuin sanottaisiin. Jälkikäteen voidaan sitten tulkita missä kontekstissa ollaan oltu, kenenkin mielestä. Tällä voidaan hyvin pitää pystyssä erehtymättömyyden kulttuuria, joka onkin melkoinen multiversumi.

Tehokkaimpia iskulauseita lienevätkin oksymoronit (nuo oxyrhynkhiaaniset ouroborokset) – kunhan niiden perään vain liitetään huutomerkki ilmaisemaan sitä, että tässä nyt tarkoitetaan jotain perin substantiaalista*. "Tästä ei ole tarpeen keskustella, koskapa olemme kaikki samaa mieltä siitä, että olen oikeassa."

---

*Huomattakoon että toisinaan huutomerkin virkaa voi hoitaa lakonisuudessaan musertava piste. ¿Tai kysymysmerkki? Ach, viestintä on silkkaa rivivälien kyntämistä!

---

Hmm, tajusin juuri, että kaikkien näiden vuosien ajan minulta on puuttunut tunniste "viestintä" – vaikka lähestulkoon kaikki kirjoitukset jossain määrin sivuavat kyseistä aluetta. No, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa korrektimpi tägäily.

Jännää on tietysti vaikkapa se, että kaikki tagit on tietynlaista harhaanjohtamista tässä blogissa. Viestintäasiathan olen aika useasti korvamerkinnyt "transaktioanalyysiksi", mikä useimmille tarkoittaa jotain muuta vaihdantaa kuin viestien…

Kätevää on naamioida tekstinsä niin, että ainakin tiedonhakuisna googlaamalla sen äärelle on mahdollisimman vaikea löytää.

Ei kommentteja: