keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

DSPS [Damn, Sleeping Pills Suck]


dsps.gif

Kas tuossapa DSPS-ihmisen unirytmi täältä bongattuna. Kuten huomaamme, jonkinlainen rytmi on olemassa, mutta se laahaa pahasti. DSPS tuleekin sanoista Delayed Sleep Phase Syndrome.

Itse vasta nyt törmäsin kyseiseen kirjainyhdistelmään – kun satuin jälleen yhtenä unettomana yönä googlailemaan selvyyttä omaan tilanteeseeni.

Henkkohtainen unirytmini olisi kutakuinkin tuon näköinen jos sitä ei tarvitsisi koko aikaa korjailla. Mutta kun sitä nyt vain on pakko ruuvailla jatkuvasti – koskapa maailma ei edelleenkään suostu pyörimään oman navan ympärillä, ruoja – se näyttää lähinnä tältä:

runner.gif

Kyseisestä oireyhtymästä on olemassa myös A[dvanced]SPS, jossa potilaan/uhrin rytmi on aikaistunut, ja vuorokausi siis lyhyempi kuin 24 tuntia. Viheliäisiä molemmat tapaukset.

Näillehän voi yrittää tehdä jotain, ja uskokaa huviksenne että yritetty on – on jumankauta pimennetty makuuhuone, on valoherätyskello, on kirkasvalolamppu, on herätin joka seuraa unen vaiheita, on kikkailtu punkkaanmenon ja heräämisen suhteen, on syöty melatoniinia, on laskettu makuuhuoneen lämpötilaa jne. yms. – mutta lopulta homeostaattinen kello sirkadisen kanssa aina vääntää niskat nurin.

Hauskaahan tässä on (ratkiriemukasta suorastaan) se, että masennus kulkee tällaisten asioiden kanssa rinta rinnan. Jos jatkuvasti joutuu kamppailemaan väsymyksen/antisosiaalisen virkeyden kanssa, jos ei kerta kaikkiaan pysty noudattamaan yleisiä normeja tässä(kään) asiassa… Kannattaa olla tarkkana ja seurata omaa mielialaansa, nottei päästä itseään lipsumaan liian pitkälle melankolian syleilyyn.

Ja näiden epätyypillisempien ongelmien kanssa kamppaillessa saa myös sulatella näkemyksiä, joiden mukaan "¡Senkuvvaan otat ittees niskasta kiinni, ei voi olla noin vaikeeta!" – jotka eivät ole omiaan päivänpaisteisuutta lisäämään...

Depikselle aina voi jotain tehdä (jos siis sattuu vielä olemaan voimia reservissä), mutta olosuhteille välttämättä ei – ja depressio syntyy aina dissonanssista todellisuuden kanssa, siis suhtautumisesta niihin asioihin joihin ei voi vaikuttaa. Mutta uupumus, se jos mikä kumuloi matalapainetta.

Hyvä että tuli aloitettua nuo kuntoilut joissa tekeminen riippuu oman jaksamisen lisäksi muiden antamista impulsseista. Hyvä että tuli pudotettua ylimääräiset hiilarit ruokavaliosta. Hyvä että jaksaa vielä nähdä asiaintiloissa positiivisia seikkoja. Vielä pitäisi joitain manöövereitä keksiä, mutta… "¡En lepää ennen kuin… öh… no, enpä tosiaan juu."

Ei kommentteja: