sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2012

Väijytysten premoniitioita

Sparkee

"Pannahinen!" manasivat jeparit leveäkaistatien viimeisen risteyksen kätköissä. "Tuo peijooni oli jälleen meitä ovelampi."

Sinne olivat virittäneet noin (vähintään!) pataljoonallisen koppalakkeja odottelemaan, että saavat käpälälautaan ylinopeutta huristelevat lättähatut, vaan meizipä ihan tyynesti körötteli rajoitusten mukaan. Mahtoi harmittaa kun selvästi oli toinen ajovaloistakin pimeänä, ja ohjeistuksena – ikävä kyllä – nimenomaan ylinopeuksien nappaaminen.

Mutta viimeaikoina onkin ollut havaittavissa omavaltaisten etukäteiskesänopeuxien kärkäs lisääntyminen: "Minä se vainen ajelenkin ihan miten sattuu, kun sattuu nääs olemaan sellainen fiilis!" Jos vaikka nappaisivat tässä viikon mittaisessa razziajamboreessansa samalla ne bussit, jotka koko talven on isotelleet peruutuspeileissä.

Jos olisin henkisesti kallellani, mainitsisin jotain siitä epämääräisestä tunteesta joka sai hiljentämään vauhtia juuri ennen kuin havaitsin skouderykelmän. Siis ei minulla siihenkään asti ollut ylinopeutta (ja tutkanhan on täytynyt olla jossain aiemmin jo salakähmäisesti piilossa), mutta juuri noilla paikkella tuntui jotain olevan vinksallaan, joten napsautin vakionopeudensäätimen pois päältä ja tsekkasin tilanteen, jonka epävaateraatiosta ei mitään vinkkiä noin reaalimaailman puolella ollut…

Mutta koska en ole spirituaalisesti mihinkään kallellani, en mainitse asiaa lain. Hykertelenpähän vain käsiäni, että "niin vain jälleen jallitin sinivuokot ja väistin lain pitkän kouran, kiäh kiäh".

Ei kommentteja: