keskiviikkona, maaliskuuta 28, 2012

Sanojenmetsästäjä

Ketarkasbch

Voiko huonommin mennä? Tyyppi googlaa sanoja laulaakseen Elämän valttikortit, muttei löydä! Kaikki edeltäneet parikymmentä biisiä löytyi kyllä hujauksessa, mutta tämä suorastaan legendaarinen lyriikka pysyy piilossa. Ei, huonommin ei voi mennä.

Toisaalta: juuri sitä ennen oli tullut laulaneeksi (sen aikaa kun naurultaan kykeni) Huuhaa Innasen Elsa, kohtalon lapsi -hitin. Että hifti-nifti.

Näistähän käsittääkseni molemmat on tehty ihan vain irvailumielessä, mutta noita valttikortteja enemmistö taitaa luulla ihan totiseksi – se kun on tehty vähän… khm... "hienovaraisemmin" kuin Elsa.

Luonnollisestikin olen – tätä henkkohtaista karaoketsydeemia rakentaessani – pitänyt biisinsanoituksien jahtaamisessa ohjenuorana juurikin tuollaiset "kaikki menee pieleen" -tyyppiset rykäykset: Sukuvika on se kun suksi ei luista tai Mikä on kun ei taidot riitä. Noita löytyi kyllä melkoinen läjä; jotkut ei melodisesti erityisen inspiroivia tosin.

Mutta yön hämärinä unideprivaattisina tunteina pohjat veti kyllä täkäläinen hymypoikaduo: Pidä itsestäsi huolta ja Et voi tulla rajan taa ovat molemmat niin morbidia kamaa, että Ville Valo himmenee rinnalla.

Huomaan parin vuorokauden aikana jahdanneeni viitisenkymmentä biisiä pelkästään iskelmän saralta – ja siis tuossa on laskettuna vain ne joiden sanoituksia ei Spotifysta löytynyt. Suurin osa kappaleistahan siellä on vielä ilman sanoitusta, ja koskapa toiminta on muutenkin alussaan, ja toimii Wikipediatyyppisesti – kuka tahansa rekisteröitynyt voi muilata sanoituksia… No, matkaa on vielä.

Rokkenrollia löytyy helposti saman verran kuin noita iskelmiä, että vähän tässä on nyt opettelemista – vaikka noista aika moni varmasti putoaa pois ihan vaan siksi että eivät ole lopultakaan erityisen mielenkiintoisia laulettavia.

Hauskasti jälleen tulee tämä "tahdon tehdä kaiken mahdollisen tältä skeneltä" -tyyppinen (epä)ajattelu esiin: haluaisin tehdä noista kaikista noin sadasta biisistä omat sovitukset ja what not. Ja koko ajan muistuu lisää semmoisia jotka on joskus osuneet johonkin hermoon.

Mutta mihin hermoon osuu tämä Pasi Kauniston tunnetuksi tekemä Koskaan et muuttua saa..?

Ole sellainen vain

jonka nähdä mä sain

ole muisto mun nuoruudestain

ole sellainen vaan

että taas uudestaan

oman nuoruutein takaisin saan

 

…"Yhtään et lähde kehittämään itseäs mihinkään suuntaan, paitti kirurgisesti voisit vähän napata tuolta ja tuolta"...

Ei kommentteja: