sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2012

Maniasta toiseen (jos kohta kolmanteenkin)

Mystiqman ii

Ei, en puhu nyt diagnosoidusta päähäiriöstä, vaan… ömm... diagnosoimattomasta. Siis siitä raivostuttavasta – mutta niin tenhoavasta – ominaisuudesta, jonka suitsittamana singahtelee ihminen kuin koira. Ja sitten on ääni käheänä, kuten vaikka nyt ollut monta päivää.

Oikeasti. Ei pysty laulamaan enää, koska törmäsi kirjastossa yhtäkkiä siihen todellisuuteen, että sieltä saattaa lainata karaokelevyjä. Pari viikkoa myöhemmin homma on karannut täysin kiville, on tilattu ihan laite sitä varten että voi transponoida piisejä jotka eivät sovellu omalle äänialalle – konsapa niitä on moniaita.

No, tähän karaokeaiheeseen palaan omassa postauksessaan, mutta nyt jos pysyttelisin tässä varsinaisessa asiassa.

Tulin kirjastossa myöskin törmänneeksi Katleena Kortesuon (hänen bloginsa Ei oo totta löytyy tuolta sivupalkista, on löytynyt jo pidemmän aikaa) kirjaan Tee itsestäsi brändi*, joka saattaisi olla validi vaikkapa allekirjoittaneelle... mutta sitä ennen pitäisi päättää kuka on.

Puuh. Jaa mää vai? Tota. Mun nimeni on Olïver Kaïma... mutta sehän on tokikin pseudonyymi. Teatteri- ja bändihommissa käytän oikeaa nimeäni, mutta sitä en laita jostain syystä tähänkään taaskaan. Miksi en? Vaikea on mennä sanomaan. Tulisi varmaan skitsahtanut olo esiintyä kahdella nimellä? (Ja yhtäältä, kuten jokainen Y-kromosomin kantaja, omaan supersankarikompleksin… Kyllä, jokaisella pojalla [jollaisia kaikki miehet ovat] on oma alter egonsa. On on. En keksinyt tätä yhtäkkiä päästäni. Enkä ollenkaan ole vaihtamassa puheenaihetta taaskaan kesken kaiken.)

Paitsi Kasbachin kirjoitukset, myös soolomusathan julkaisen Olïver Kaïmana, paitsi jos satun tekemään ne englanniksi, jolloin olenkin yhtäkkiä yksijäseninen bändi nimeltä Mental Jump. En tiedä mistä tuo nimi joskus pälkähti päähän – se on sillä lailla oksymoroni se: contradictio in adjecto (paitsi että jos tarkkoja ollaan: eipä taida olla. Kuinka paradoksaalista! Not).

Niin! Että asiassa piti pysyä? Asiassa… Jaa-a. Että mikä olisi se… siis… oma erikoistumisalue? Jos ei kykene pysyttelemään likimainkaan yhdellä ekspertiisin alueella, eikä niillä alueilla tietyillä tonteilla, vaan koko ajan pitää sohlata crossoveristina ja kantapääopiston kesäteräoppilaana:

Että siellä bänditontilla kun säveltää, sanoittaa ja sovittaa, niin myöskin äänittää ja miksaa ja masteroi, ja laulaa ja soittaa mitä milloinkin. Ja teatterin puolella ohjaa ja näyttelee ja tekee sitä musaa ja äänimaisemia ynnä -efektejä, ja valoja – ja nettisivuja tietty ynnä kaikenlaista graafista on tullut väännettyä. Ja koulutushan on kuitenkin ninq leffanteossa – tietystikin koko skaalalla kirjoittamisesta ohjaamiseen ja kuvaamiseen ja editointiin ja äänien puljaamiseen. Ja miksei markkinointiinkin sekä kaikenlaiseen pre- ynnä post-produktioon.

Ja sitten kun kiinnostaa tuo viestintä ihan noin omana topiccinaan. Lähtien ihan aivosähkökemiasta tsygologian kautta sosiologiaan ja vaikkapa historian kautta filosofiaan. Ja mitä kaikkea siinä sitten matkan varrella sattuukaan tulemaan vastaan.

Niin, että keskity tässä nyt sitten. Ja brändää. Ja jos satut vielä olemaan eläkkeellä – niin kuin eräskin nimeltämainitsematon (pseudonyymillämainittu) allekirjoittanut – niin… Niinpä niin.

Mutta että vähän topakoitumista, ktoos. Se, että aloitanpas nyt yhtäkkiä jokusen urheilulajin yhtäkkiä vaikka olenkin kroppani rikkonut niin etten koskaan voi kunnolla pelata ja pelmuta – tai yhtäkkiä singahdan… Enpä osaa kyllä juuri arvata mikä on seuraava villitys, ja montako viikkoa se sitten tulee kestämään. Niin voisi...

Vaikkapa tämän blogaamisen voisi jakaa useammille… blogeille. Siis että kun näitä alueita nyt on jokunenkin, niin ei olisi yksi alusta niin hortoilevainen, vaan opettelisi ihan tolkullista matskua tuottamaan. Ja ninq säännöllisesti. Eikä epä-, niin kuin nykyään.

Järki ynnä tolkku; olen kuullut ylistäviä arvioita noista ylimaallisista kyvyistä, mutta sangen harvoin niihin käytännössä törmään. Omassa elämässäni siis, itsetuottoisesti. Toiset immeiset ne kyllä on semmoisia valopäitä että ihan häikii kun ovat ja pystyvät suitsimaan itseänsä että enpäs höntyilekään tässä vaan ihan pysyn asiassa ja mitä kaikkea. Niin tuntuu etäiseltä tuollainen holtillisuus kyllä.

Ei voi olla kaikki tikat taulussa niillä. Siellä ovat nokkospuskassa tikat kivasti sojollansa. Pilalla on kroketit ja mölkyt. Paidat päällä grillaavat juureksia vartaassa. Siellä odottelevat kesää tulevaksi. Lumilapiolla kaivavat autoa taas tallista ulos.

Kaoottisen hortoilun sherpa? Siinäkö ikioma niche? No, ei, sikäli että sherpat yleensä vievät kuitenkin perille... ja jos itse ei edes tiedä mitä "perille" tarkoittaa, eikä sitä paitsi useinkaan vie sinne mihin halutaan, vaan ihan omiin suuntiin... Pikemminkin löytöretkelijä? Löytörekeilijä? Löytöreteilijä?

Löytöreteilijä. Löytösherpa. Ninq löytökoira. …Tämä on vähän samaa sarjaa kuin joskus sepittämäni epäsana "mielensoittaja". Ai, mutta sehän se on. Mielensoittaja. Tuo sana aika pitkälti sisältää kaiken mitä teen, ja on vielä sopivan provokatiivisestil luettavissa väärin "mielenosoittajaksi". …On siinäkin sana kyllä: osoitan mieltäni; katso sitä äläkä sormeani.

Siinä olisi itse asiassa nimi, joka kertoisi "kasbachia" enemmän jo mielikuvatasolla mistä on kysymys tässä höperehtimisessä. Mutta Kasbach on vuosien pinnaakkeli! …jota aniharva käy lukemassa. Vaan yhtäältä itsen brändäämisessä on aina ollut sekin aspekti, että en minä halua olla liian tyrkky. Haluan mieluummin tulla löydetyksi, jo senkin takia että palveluni ei ole kovinkaan selvärajainen kapseli: tilaaja ostaa aina sikailua säkissä.

"Tilaa mitä tilaat, minä toimitan mitä toimitan." Ei kuulosta ihan bisnesformaatilta tuo. Taiteelta kyllä kuulostaa, hyvinkin paljon siltä.

Eli haluanko minä itse demiurgina tulla löydetyksi, vai että artefaktini löytyvät? Ninq siis ne matskut joita duunaan. Jonkinasteista tyrkkyyttähän näillä aloilla juurikin vaaditaan, eikä tuote ole sorkkaraudalla erotettavissa persoonasta...

Jokatap:  olen kyllä ajatellut pitkään jo, että tars vähän järkevöittää. Jos on kotisivut, jonka nimi on Mursunpidot – joka sekään ei nimellään kerro mistään mitään, vaan pikemminkin vie ajatukset perusteettomille harhapoluille… ja sitten musaviritelmiä useampia mitä missäkin osoitteessa… ja blogi eri palvelimella kuin kotisivut… ja vielä tämmöinen häilyvä persoonallisuus imagona…

"Mielensoittaja"? Hmm. C'est moi, mon cheri.

---

*Eihän kukaan huomannut että ensin ulkomuistista laitoin nimeksi "Brändää itsesi", joka tietty noin substanssiltaan on lähellä totuutta, mutta ei kuitenkaan ihan eksakti nimi? Ei huomannut? Hyvä.

Ei kommentteja: