perjantai 16. maaliskuuta 2012

4 tapaa tehdä karaokelevy väärin

Lungsout

Nyt kun olen muutaman viikon intensiivijaksolla tehnyt itsestäni karaoken asiantuntijan – töllön vieressä on 19 eri kirjastoista lainattua karaokelevyä, jotka olen kaikki kahlannut läpi – voin kokemuksen baritonilla todeta, että tasoheittely on jokseenkin holtitonta.

Uskomatonta on se, etten ole törmännyt vielä ainoaankaan plättyyn jossa joku seuraavista neljästä kohdasta ei klonksuisi:

  1. Tekstien taimaus mättää
  2. Tukilaulua ei ole, eikä mitään muutakaan tukimelodiaa voi valita
  3. Levyn käyttöstruktuuri on valittu etukäteen liian jäykäksi
  4. Taustabiisit on soundillisesti/sovituksellisesti järkyttävää skeidaa

Kussakin kohdassa on useampia tapoja kämmentää, joten tavoistani poiketen siirryn käyttämään väliotsikointia:

 

1. Tekstien taimaus mättää

Kaikkein ärsyttävintä on se, kun teksti lävähtää ruudulle siinä kohtaa kun laulajan pitäisi jo kajauttaa rivin ensimmäinen tavu ilmoille. Hänen pitäisi siis jo etukäteen osata biisi ulkoa, jolloinka luntilla ei ole mitään merkitystä.

Monikaan ei tunnu hiffanneen sitä, että kun tekstit kulkevat kahdella rivillä, jälkimmäisen ollessa aktiivisena voitaisiin yläpuolelle jo sijoittaa tuleva rivi. Juu ei, aina laitetaan vain kahden rivin planssi kerrallaan, ja pahimmillaan aiheutetaan ylläkuvattuun tapaan charmanttia harmaata ohimoille.

Myöskään tekstin värinvaihdossa, jonka pitäisi merkata rytmitystä, ei monestikaan tunnu olevan mitään logiikkaa – jälleen pitäisi biisit tuntea jo entuudestaan, kaikki ja kokonaan. Eikä sellaista kivaa pomppivaa palloa ole vielä yhdelläkään levyllä tullut vastaan, höh.

Sisäänlasku sekin puuttuu melko lailla kaikilta. Instrumentaaliosan jälkeen olisi kätevää tietää missä kohtaa pitää taas ruveta laulamaan. Ja se sisäänlasku saisi tapahtua biitissä eikä miten sattuu.

Jossain sarjassahan on vieläpä unohdettu rivijako kokonaan, ja kun rytmitys tekstittäjillä on mitä milloinkin, on mahdotonta etukäteen siinä sjungaamisen ohessa räknäillä minkä mittainen tämäkin laini tässä mahtaisi olla...

2. Tukilaulua ei ole, eikä mitään muutakaan tukimelodiaa voi valita

Tai sitten tukimelodia on niin hiljaisella että sitä ei kuule – paitsi jos on itse hiljaa. Taustan voimakkuuttahan suhteessa omaan lauluun voi jo oletusarvoisesti veivata, mutta olisipa luxusta jos vielä tukilaulun/-melodian voimakkuutta voisi sitäkin muilata kesken biisin.

Toisinaan taas menuvalikosta ei voi valita tukiraitaa mukaan, vaan pitää tietää että sellainen mahdollisuus löytyy kakesta valitsemalla kakkoskanavan (siis ei niistä numeronappuloista vaan esimerkiksi omasta laitteestani funktio löytyy informatiivisen "L/R AUDIO" -hanikan takaa…". Toisissa taas valinta tapahtuu nimenomaan valikosta, eikä kaukosäätimen kautta lain.

Aniharvoissa plätyissä voi lennossa vaihtaa transponointia (so. sävelkorkeuden muutosta) silloin kun tukilaulu on mukana. Vaan tässä mennään jo seuraavaan kohtaan:

3. Levyn käyttöstruktuuri on valittu etukäteen liian jäykäksi

Käyttäjän pitäisi voida duunailla tilanteen mukaan – valikossa etukäteen, tai kaukosäätimellä kesken biisin. Ja joka helvetin kappaleen eteen ei jaksaisi kuunnella samaa jingleä, muuten. Myöskin pitäisi voida valita mennäänkö kappaleen päättymisen jälkeen takaisin valikkoon vai hypätäänkö seuraavaan tsibaleeseen. Näitäkin asioita on tekijät kokeneet voivansa päättää käyttäjän puolesta.

Jos vaikkapa haluan vaihtaa sävelkorkeutta kesken biisin kun huomaan että nyt mennään liian korkealle, on aika ärsyttävää havaita että sitä varten pitääkin mennä takaisin valikkoon, arvailla etukäteen mikä ehkä olisi oikea korkeus, ja sitten kuunnella jälleen kerran se saatanan etukäteisplanssi joka kertoo mistä levystä nyt olikaan kyse.

4. Taustabiisit on soundillisesti/sovituksellisesti järkyttävää skeidaa

Hienointa ikinä (noin tarpeettomassa haastavuusmielessä) on se, jos taustabiisi niukin naukin muistuttaa vähän alkuperäistä, eikä tukilaulua ole olemassa – eikä tekstityksestä voi juurikaan päätellä missä kohtaa fraasia oikeasti ollaan menossa. EMIn piirroshahmokantiset plöräykset ovat kaikki tätä sarjaa. Jos olet kailottanut biisit puhki jo etukäteen, saatat pysyä kärryillä, mutta muuten turhaudut alta aikayksikön.

Esimerkiksi tämmöinen meikämanne, joka ei ikinä kuuntele radiota eikä seuraa estradiviihdettä telkkarista, ja muutenkin musiikinkulutuksen aktiivivaihe on aikaa sitten jäänyt taakse… Vähän on vaikeaa päästä kärryille, varsinkin kun sanoittajat pitävät tapanaan rytmittää riiminsä aivan miten sattuu.

Konkluusioita

voidaan tehdä monenlaisia. Bonusta olisi esimerkiksi se, että kappaleen sävellaji näkyisi jo valikossa. Niin olisi kivasti pääteltävissä etukäteen mihin suuntaan transponointia kannattaisi harrastaa. Jossain plätyssä muistelen moista havainneenikin, mutta en millään saa päähäni missä… Jokatap varsin poikkeuksellista toimintaa on tuo.

Runsaudenpula on aivan tolkuton tälläkin areenalla – ja ilmeisesti baareissa pyöritettävät levyt on jotain muuta kuin kotivehkeisiin myydyt, jos nyt olen oikein tulkinnut. Tarkoittaako tämä sitä, että jos joskus yleisellä paikalla satun jonkun biisin luikauttamaan, voin vain luottaa tuuriini ja toivoa, että yleisesti ottaen jokaista kappaletta täytyy transponoida kaksi pykälää alaspäin, niin kuin pääsääntöisesti vaikuttaa? Poikkeuksia on kyllä yhtä paljon kuin sääntövahvareitakin.

Saattaisin listata tähän mennessä törmättyjen eri valmistajien plussia/miinuksia ihan omana postauksenaan, mutta listasta tulisi väkisinkin sangen marginaalinen, joten tuota täytyy vielä vähän harkita...

Tässä kohtaa olisi todella, todella kätevää jos jostain päin nettiä voisi ladata itselleen vain ja ainoastaan ne biisit jotka haluaa laulaa – levyittäin hankittuna kun tulee mukaan aina valtaosa matskua joka ei yhtään kiinnosta. iTunesissa on näemmä jotain sinne päin, mutta haku aivan mahdoton, eikähän noissa ole mukana olennaisinta osaa, eli sanoitusta, näyttäisi ainakin äkkiseltään. Ja vaikka olisikin, pitäisi sitten polttaa dvd:lle jotta voisi transponeerata...

Jo reilu vuosi sitten bongaamani Karaokeparty-sivusto kärsii sekin omista suppeuksistaan… Voi miksi maailma ei ole täydellinen? Kukaan ei ikinä vastaa tyhjentävästi tuohon.

2 kommenttia:

Katleena Kortesuo kirjoitti...

Mielelläni ottaisin kantaa myös ulkomusiikillisiin seikkoihin.

Nimittäin karaokelevyjen taustavideot ovat usein vain julmia yrityksiä räjäyttää katsojan silmät.

Videoissa pyörii joko veivausvaivainen epätanssija tai kilometrikaupalla tienpenkkaa. Ensiksi mainitun tavoitteena lienee herättää liekehtiviä tunteita, ja jälkimmäisellä yritetään kehittää road-movie-henkeä.

Mutta metsäänhän se menee - pahemmin kuin kuukkeli kevätkiimassa.

kasbach kirjoitti...

Totta Moskvitš: pahasti paistaa laiskuus noiden karaoketaltioiden toteutuksessa. Yhtäältähän videot eivät saa liikaa huomiota viedä, mutta toisinaan ne tekevät niin ihan vaan kökköydellään...

Lieneekö sitten kyseessä niin marginaalinen bisnesalusta ettei millään jakseta loppuun asti tehdä briljanttia matskua? Kuulostaa tekosyyltä – joka vielä kaiken lisäksi ruokkii itse itseään: höttöinen matsku kun ei alan kasvua juuri helli. Soidinhuudot hukkuvat räikeään pukeutumiseen siellä pusikossa.