lauantaina, maaliskuuta 31, 2012

Shoppaholismin postmoraali

Screeneye

Näitä heräteostoksia… Tai oikeastaan ostomaniaa. Jossain välissä vain yhtäkkiä päätin, että uusi telkkari pitäisi hommata. Iso. Ei niin että vanhassa varsinaisesti mitään vikaa olisi.

Oikeastaan kyllä päätin, että en osta telkkaria, mutta tässähän on kyse ihan samasta asiasta kuin siinä kliseisessä "Älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia" -ärsykkeessä.

Vaikka en ikinä ole uutta töllöä hommannut (vaan aina käytetyn polkuhintaan), tein niin nyt – pari viikkoa impulssia vastaan (muka) tapeltuani. Tuttuun tapaan olin syynäillyt ominaisuuksia ja vertaillut hintoja – vain tehdäkseni ratkaisun fiilispohjalta.

Siinäpä se nyt sitten on osoittamassa

torstaina, maaliskuuta 29, 2012

Julkisivupuleerausta

Nenänalustunneli

Joku kenties pani merkille, että kasbachin ulkonäkö on muuttunut. Aika monta vuottahan tuota saikin odotella.

Jo alun perin oli tarkoitus tehdä kolmipalstainen tästä systeemistä, mutta silloin sai vielä taistella css-koodailun kanssa - ja koskapa en ikinä erityisen innostunut ole ollut tuosta puolesta, homma jäi vuosiksi puolitiehen. Koodi jäi niinkin rikkinäiseksi, että moni ymppäpalikka kieltäytyi toimimasta – enkä saanut palstojen leveyksiäkään järkeviksi.

En minä nytkään erityisen tarkasti tätä hommaa tehnyt, vaikka touhun saa tehtyä wysiwygimmin nykyään. Jotenkin (tietysti) ehdin leimaantua siihen edelliseen värimaailmaan, josta on enää jäänteet tuolla laidoissa. Ja jonnekin koneiden syövereihin on hautautunut senkin yliöplanssin originaali, joten duunailin äkkiseltään vähän tummempisävyisen… jonkun.

Saas nähdä; voi olla että tämä remontti ei vielä ole ihan valmis.

---

Senkin vasta nyt hiffasin, miten pidemmät tekstit voi pätkäistä niin, että jos kiinnostaa lukea ihan loppuun asti, voi klikata tuota "Jatkumoa"-linkkiä. En sitten tiedä onko kyseinen kilke lopulta erityisen kätsy; ainakaan heti en saanut siitä niin informatiivista, etteikö joku saattaisi vain todeta: "No, loppuipas tämä juttu omituisesti"….

keskiviikkona, maaliskuuta 28, 2012

Sanojenmetsästäjä

Ketarkasbch

Voiko huonommin mennä? Tyyppi googlaa sanoja laulaakseen Elämän valttikortit, muttei löydä! Kaikki edeltäneet parikymmentä biisiä löytyi kyllä hujauksessa, mutta tämä suorastaan legendaarinen lyriikka pysyy piilossa. Ei, huonommin ei voi mennä.

Toisaalta: juuri sitä ennen oli tullut laulaneeksi (sen aikaa kun naurultaan kykeni) Huuhaa Innasen Elsa, kohtalon lapsi -hitin. Että hifti-nifti.

Näistähän käsittääkseni molemmat on tehty ihan vain irvailumielessä, mutta noita valttikortteja enemmistö taitaa luulla ihan totiseksi – se kun on tehty vähän… khm... "hienovaraisemmin" kuin Elsa.

Luonnollisestikin olen – tätä henkkohtaista karaoketsydeemia rakentaessani – pitänyt biisinsanoituksien jahtaamisessa ohjenuorana juurikin tuollaiset "kaikki menee pieleen" -tyyppiset rykäykset: Sukuvika on se kun suksi ei luista tai Mikä on kun ei taidot riitä. Noita löytyi kyllä melkoinen läjä; jotkut ei melodisesti erityisen inspiroivia tosin.

Mutta yön hämärinä unideprivaattisina tunteina

tiistaina, maaliskuuta 27, 2012

DIY-karaoke ja todellisuus (ja föönikaraoke)

Hoiling

No, tuo aiemmin kehittelemäni laiteratkaisu toimii vähän enemmän kuin teoriassa. Ongelma on vain siinä, että molemmat väliin änkemäni palikat on vuosia lojuneet milloin missäkin, joten niiden toiminnasta ei enää ole varsin takeita.

Jahdattuani piuhoja ympäri taloa – koskapa sijoittelen niitä sangen intuitiivisesti, taatakseni löytämisen riemua tms. – sain tsydeemit auttavasti niin, että transponointi toimi.

Vokaalien poisto sitten osoittautui sen verran kommervenkikkaaksi, että päätin luopua suunnitelmasta siksi aikaa että saisin kunkin väliin kuuluvan (mutta toistaiseksi kuulumattomaksi osoittautuneen) komponentin testattua riippumattomissa tutkimuksissa, joissa yhteiskompastelun mahdollisuus on eliminoitu.

Tässähän on siis softapohjaiseen ratkaisuun se ero

maanantaina, maaliskuuta 26, 2012

Varta vasten

Vasiten rupesin miettimään, sillä lailla nyrjähti päässä, että mikä mahtaa olla sanonnan etymologia. Googlaamalla en löytänyt, joten joudun spekuloimaan.

"Varta vasten". Onko sanavartalolla jotain tekemistä sanan "vartalo" kanssa? Ja minkämoinen johdannainen tuokin on: varta-lo? Absurdia, eihän sanoja noin muodosteta! Paitsi ehkä täällä kasbachissa: vartaatio, vartakko. Vartio?

"Vartalonmyötäisesti"? Siis tyköistuvastiko? Ja mistä sen paristofirman nimi oikein tulee?

Miksi miettiä tällaisia? Autistista meininkiä. Ei pysy täyspäisenä ihminen jos rupeaa miettimään paitsi sitä, mitä ihmiset tarkoittavat kun puhuvat, myös sitä mitä sanat sinällään ovat tarkoittavinaan.

Kun sitten tulee helposti mieleen sekin, miten useasti ihmiset sanovat jotain tietämättä miltä kuulostavat. Vaikkapa.

Static

…Tähän tultaessa on noin monta hieroglyfiä. Mutta miksi sanojen määrästä on kaksi eri versiota? Noin sormella osoittaen sain itse luvuksi 99. Kuka tässä ei osaa laskea?

sunnuntaina, maaliskuuta 25, 2012

Tämä ruutu ei kelpaa

Kihniö

Hehe. Olipa kätevää. Kävin tuossa zulkkismatsien jälkeen vilkaisemassa mimmoinen on se uusi Länkkärin Prisma. Siihen panin täpötäydelle parkkiplaanille vehiikkelin karsinaan ja dallasin sisään.

Takaisin tullessani katsoin, että tuollapa juurikin meikäläisen auton kieppeillä on juurikin meikäläisen auton näköinen auto keskellä ajoväylää. Parkissa. Hehe. Noh, meikäläisen biilihän se oli, siirtyneenä autonmitan verran ulos ruudusta. Sikäli kätevää että kenttä oli juuri tuohon suuntaan kallellaan, eikä kohti toisen auton nokkaa.

Reilut parikymmentä vuotta piti odotella sitä, että parkittu (sic! [hä?]) auto karkaa omille teilleen, siis muuten kuin vorojen viemänä. Konsaan en ole jättänyt autoa vapaalle valumaan, en ainakaan muista jättäneeni niin että olisin itse poistunut paikalta kun (oletettavasti hyvin tilannekoomiseen tapaan) auto on samaan aikaan selän takana siirtyillyt alavammille maille.

Ja siinä viereisessä autossa oli muuten joku istuksimassa! Ei tullut mieleen huikata, että "Sinä tyyppi siinä, sun autos karkaa!". Mielenkiintoisempaa kai oli seurata notta mihin saakka kaara siitä mahtaa valua.

Jänskästi siitä Prismasta oli saatu melko mitäänsanomattoman oloinen, mutta niin vain viereisessä Cittarissa sitten käydessä sain kerrankin kuljeksia melko lailla rauhassa siellä. Uutuudenviehätys on metka täky.

lauantaina, maaliskuuta 24, 2012

Kompatibilitaatiodekapitaatio

Mietiskeljä

Ah? Tästä siis on kyse:

Mac OS X 10.7.3 Compatibility – March 1, 2012
Apple has now released the OS X 10.7.3 update to the Mac operating system.  At this time M-Audio Devices and Drivers are not qualified for use on 10.7.3.  Please check for a compatible driver before installing operating system updates [Hah! Ai niin joo! Hihi]. Before new device drivers are released, they are tested for use with operating system versions that are available at that time.  When updates for an operating system are released, all M-Audio device drivers have to be re-tested and possibly updated to ensure proper operation.  We recommend not installing operating system updates until a driver has been posted for that specific operating system [Gee, well that rings like a sound advice.]. Please check this article for up-to-date information about device qualification.

Nooh, tilanteenhan pitäisi nyt tuota kappaletta seuraavan listan mukaan olla reilassa, joten nou hätä. Mutta koska asiat eivät mene aina ihan niin kuin rantaruotsalaisten kokkien askarteluverstaassa, olen tällä haavaa tilanteessa, että joka kerta kun kytken äänikortin koneeseen kiinni, kone kaatuu.

Tilanne on sikäli "korjaantunut", että ennen äänikorttiajurin asentamista kyseinen palikka otti ja kaatuili – mikä piti tosin erikseen jäljittää että missä se ongelma oikeastaan sijaitsi. Nyt siis kaatuu vain koko käyttöjärjestelmä. Joten valittavana on kaksi tilannetta: en käytä äänikorttia / en käytä konetta.

Valitsen ensimmäisen ja harkitsen kovasti uuden äänikortin hommaamista. Nythän ei musanteosta tule yhtikäs mitään.

Nämä päivityshelvetit ovat kyllä eri kivoja. Milloin lakkaa mikäkin laite tykkänään toimimasta – ja jälkikäteen huomaa, että tilanteen olisi voinut väistää seuraamalla jokaisen laitteen jokaista tietosirpaletta joka päivä. Toisinaan tietysti tulee vastaan tilanteita, joissa ulkoisen värkin tuki on vain yksinkertaisesti lopetettu.

Ja tätähän tapahtuu ihan softansisäisestikin. Vanhoilla Logic-versioilla tekemiäni biisejä ei saa enää uudella Logicilla auki. Järjetöntä, mutta toisaalta: miksipä maksavia asiakkaita tarvitsisi loputtomiin palvella?

perjantaina, maaliskuuta 23, 2012

animas omnium fidelium defunctorum jne. jne.

Grimmster

Jonkun mielestä ehkä kirjoitan nyt (toisin kuin ikinä) asian vierestä, mutta koskapa

Lapin yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskinen pitää mahdollisena, että papiksi vihityn vanhoillislestadiolaisen Mari Leppäsen "erottaminen Jumalan valtakunnasta" on ihmisoikeusloukkaus

niin eikö samaa logiikkaa voitaisi soveltaa myös niihin tapauksiin, joissa ihmiset heiltä mitään kysymättä liitetään tämmöiseen "Jumalan valtakuntaan"? Minusta voitaisiin ihan hyvin.

Itseltäni ei ainakaan kovin paljon mielipiteitä tentattu siinä ennen kohtalokasta päänhuuhtelua. Tai mistä minä tiedän? Enhän edes vielä ymmärtänyt olevani erillinen entiteetti, joten olisi varmaan ollut hankala keskustella sen syvällisemmin eksistenssin olemuksesta...

Eikä heiltäkään, joilta telotaan vaikkapa esinahka irti, vissiin kauheasti kysellä että "Niin, sopiihan sinulle että kiduttelen tässä vähän, nk. 'sielusi'… tuota… ömm... eduksi, tai… Noh, näin vain on tapana tehdä… Että käykö päinsä tämmöinen käsittämättömän kivun aiheuttaminen?".

Ihmisoikeusrikkomuksia kaikki ymmärtämättömien initioinnit, eivätkä ollenkaan lievimmästä päästä. Synnittömänä heitän ensimmäisen kiven (järveen: kolme leipää tuli siinä komeasti plups plups plups).

lauantaina, maaliskuuta 17, 2012

DIY-karaoke suunnitteluvaiheessa

Oivaltaja

Juu, ei tämä nyt heti lopu tästä aiheesta jauhaminen. Kun nimittäin Spotifyssa huomasin semmoisen uudistuksen, että sinne on ympätty applikaatioita, joista yksi on sanoitusten näyttäminen reaaliajassa… mutta tuossa on vielä vähän parannettavaa noin karaoketarkoituksessa.

Kuten viimeistään nyt kaikki tietävät: kaikki kappaleet eivät sovi kaikkien äänialalle, ja varsinkaan allekirjoittaneen baritoni ei sovellu noihin heviheebojen ujelluksiin, vaikkapa. Niin seuraava vaihe olisi tietystikin se, että noita biisejä saisi myöskin transponoitua.

Tämä on teknisesti varmasti aivan himputin simppeliä, jos siis ohjelmoida osaisi. Jonkun, jolla on taito hyppysissään, kannattaisi nyt tarttua tähän ja heti – miljonäärin ura olisi urkenemassa siinä kohtaa. Ei kestä kiittää, kunhan vain ryhdyt toimeen, nyt.

Toinen vinkki on sellaisen softapätkän duunaaminen, joka

perjantaina, maaliskuuta 16, 2012

4 tapaa tehdä karaokelevy väärin

Lungsout

Nyt kun olen muutaman viikon intensiivijaksolla tehnyt itsestäni karaoken asiantuntijan – töllön vieressä on 19 eri kirjastoista lainattua karaokelevyä, jotka olen kaikki kahlannut läpi – voin kokemuksen baritonilla todeta, että tasoheittely on jokseenkin holtitonta.

Uskomatonta on se, etten ole törmännyt vielä ainoaankaan plättyyn jossa joku seuraavista neljästä kohdasta ei klonksuisi:

  1. Tekstien taimaus mättää
  2. Tukilaulua ei ole, eikä mitään muutakaan tukimelodiaa voi valita
  3. Levyn käyttöstruktuuri on valittu etukäteen liian jäykäksi
  4. Taustabiisit on soundillisesti/sovituksellisesti järkyttävää skeidaa

Kussakin kohdassa on useampia tapoja kämmentää, joten tavoistani poiketen siirryn käyttämään väliotsikointia:

torstaina, maaliskuuta 15, 2012

Narsismin eskalointia

Hammerlifter

Kätevästi harhaanjohtaa taas otsikko. Kyseessä on pitkällinen tutkimus – eilen pälkähti eskalaattorissa mieleen –: ihmisten sijoittuminen liukuportaassa tahi -laattialla kertoo syvällisesti hänen narsisminsa asteesta.

Jokainenhan hyvin tietää, että liukurissa on syytä asettua oikeaan laitaan jotta kiireisemmät pääsevät siitä vasemmalta pujahtamaan ohi, ja näin kätevästi ehtivät krusiaaliin deadlinehetkeensä juuri kreivin aikaan. Kaikki tietävät tämän, eiks jeh?

Ja miten 98% ihmisistä sitten toimii siinä liukuvalle tasolle asettuessaan? Tälläävät itsensä keskelle, mieluusti joukoittain, varsinkin ostoskärrynsä asettavat keskijanan vaiheille, ja sitten itsensä jotenkin diagonaaliin viemään sen viimeisenkin tilan ohittamiselle.

"Tämä lattia liikkuu, joten minä en kykene – siinähän tekisi samaa asiaa kahteen kertaan, ja semmoinen on hämmentävää. Eihän se kovin nopeasti etene – itse asiassa mataa paaljon hitaammin kuin mitä kävelisin, mutta olisihan energiantuhlausta ottaa askelia samalla kun muutenkin kerta tiäksä. Varsinkaan en millään lailla seuraa mitä ympärilläni tapahtuu – josko jonkun elämää voisin pikkiriikkisen helpottaa toimimalla niin kuin hyvin tiedän, että olisi syytä."

Ei, ei minulla hermot mene, koska noissa tilanteissa ei koskaan pääse kulkemaan esteettä. Silloin kun sattuu säännön vahvistava poikkeus, ratkean liikuttuneeseen itkuun juostuani ensin sen portaanvälin kuin laitumelle keväällä päästetty varsa. Siinä nyyhkytän loppupäivän polvillani eskalaattorin edessä (niin että sieltä ei harppomatta pääse pois, kompastuvat ihmiset minuun ja tönivät kärryillään ja minä vain katkonaisin tavuin soperran: "Mutku mä olen niin onnellinen!").

sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2012

Väijytysten premoniitioita

Sparkee

"Pannahinen!" manasivat jeparit leveäkaistatien viimeisen risteyksen kätköissä. "Tuo peijooni oli jälleen meitä ovelampi."

Sinne olivat virittäneet noin (vähintään!) pataljoonallisen koppalakkeja odottelemaan, että saavat käpälälautaan ylinopeutta huristelevat lättähatut, vaan meizipä ihan tyynesti körötteli rajoitusten mukaan. Mahtoi harmittaa kun selvästi oli toinen ajovaloistakin pimeänä, ja ohjeistuksena – ikävä kyllä – nimenomaan ylinopeuksien nappaaminen.

Mutta viimeaikoina onkin ollut havaittavissa omavaltaisten etukäteiskesänopeuxien kärkäs lisääntyminen: "Minä se vainen ajelenkin ihan miten sattuu, kun sattuu nääs olemaan sellainen fiilis!" Jos vaikka nappaisivat tässä viikon mittaisessa razziajamboreessansa samalla ne bussit, jotka koko talven on isotelleet peruutuspeileissä.

Jos olisin henkisesti kallellani, mainitsisin jotain siitä epämääräisestä tunteesta joka sai hiljentämään vauhtia juuri ennen kuin havaitsin skouderykelmän. Siis ei minulla siihenkään asti ollut ylinopeutta (ja tutkanhan on täytynyt olla jossain aiemmin jo salakähmäisesti piilossa), mutta juuri noilla paikkella tuntui jotain olevan vinksallaan, joten napsautin vakionopeudensäätimen pois päältä ja tsekkasin tilanteen, jonka epävaateraatiosta ei mitään vinkkiä noin reaalimaailman puolella ollut…

Mutta koska en ole spirituaalisesti mihinkään kallellani, en mainitse asiaa lain. Hykertelenpähän vain käsiäni, että "niin vain jälleen jallitin sinivuokot ja väistin lain pitkän kouran, kiäh kiäh".

Maniasta toiseen (jos kohta kolmanteenkin)

Mystiqman ii

Ei, en puhu nyt diagnosoidusta päähäiriöstä, vaan… ömm... diagnosoimattomasta. Siis siitä raivostuttavasta – mutta niin tenhoavasta – ominaisuudesta, jonka suitsittamana singahtelee ihminen kuin koira. Ja sitten on ääni käheänä, kuten vaikka nyt ollut monta päivää.

Oikeasti. Ei pysty laulamaan enää, koska törmäsi kirjastossa yhtäkkiä siihen todellisuuteen, että sieltä saattaa lainata karaokelevyjä. Pari viikkoa myöhemmin homma on karannut täysin kiville, on tilattu ihan laite sitä varten että voi transponoida piisejä jotka eivät sovellu omalle äänialalle – konsapa niitä on moniaita.

No, tähän karaokeaiheeseen palaan omassa postauksessaan, mutta nyt jos pysyttelisin tässä varsinaisessa asiassa.

Tulin kirjastossa myöskin törmänneeksi Katleena Kortesuon (hänen bloginsa Ei oo totta löytyy tuolta sivupalkista, on löytynyt jo pidemmän aikaa) kirjaan Tee itsestäsi brändi*, joka saattaisi olla validi vaikkapa allekirjoittaneelle... mutta sitä ennen pitäisi päättää kuka on.

Puuh. Jaa mää vai? Tota. Mun nimeni on Olïver Kaïma... mutta sehän on tokikin pseudonyymi. Teatteri- ja bändihommissa käytän oikeaa nimeäni, mutta sitä en laita jostain syystä tähänkään taaskaan. Miksi en? Vaikea on mennä sanomaan. Tulisi varmaan skitsahtanut olo esiintyä kahdella nimellä? (Ja yhtäältä, kuten jokainen Y-kromosomin kantaja, omaan supersankarikompleksin… Kyllä, jokaisella pojalla [jollaisia kaikki miehet ovat] on oma alter egonsa. On on. En keksinyt tätä yhtäkkiä päästäni. Enkä ollenkaan ole vaihtamassa puheenaihetta taaskaan kesken kaiken.)

Paitsi Kasbachin kirjoitukset, myös soolomusathan julkaisen Olïver Kaïmana, paitsi jos satun tekemään ne englanniksi, jolloin olenkin yhtäkkiä yksijäseninen bändi nimeltä Mental Jump. En tiedä mistä tuo nimi joskus pälkähti päähän – se on sillä lailla oksymoroni se: contradictio in adjecto (paitsi että jos tarkkoja ollaan: eipä taida olla. Kuinka paradoksaalista! Not).

Niin! Että asiassa piti pysyä? Asiassa… Jaa-a. Että mikä olisi se… siis… oma erikoistumisalue? Jos ei kykene pysyttelemään likimainkaan yhdellä ekspertiisin alueella, eikä niillä alueilla tietyillä tonteilla, vaan koko ajan pitää sohlata crossoveristina ja kantapääopiston kesäteräoppilaana:

Että siellä bänditontilla kun säveltää, sanoittaa ja sovittaa, niin myöskin äänittää ja miksaa ja masteroi, ja laulaa ja soittaa mitä milloinkin. Ja teatterin puolella ohjaa ja näyttelee ja tekee sitä musaa ja äänimaisemia ynnä -efektejä, ja valoja – ja nettisivuja tietty ynnä kaikenlaista graafista on tullut väännettyä. Ja koulutushan on kuitenkin ninq leffanteossa – tietystikin koko skaalalla kirjoittamisesta ohjaamiseen ja kuvaamiseen ja editointiin ja äänien puljaamiseen. Ja miksei markkinointiinkin sekä kaikenlaiseen pre- ynnä post-produktioon.

Ja sitten kun kiinnostaa tuo viestintä ihan noin omana topiccinaan. Lähtien ihan aivosähkökemiasta tsygologian kautta sosiologiaan ja vaikkapa historian kautta filosofiaan. Ja mitä kaikkea siinä sitten matkan varrella sattuukaan tulemaan vastaan.

Niin, että keskity tässä nyt sitten. Ja brändää. Ja jos satut vielä olemaan eläkkeellä – niin kuin eräskin nimeltämainitsematon (pseudonyymillämainittu) allekirjoittanut – niin… Niinpä niin.

Mutta että vähän topakoitumista, ktoos. Se, että aloitanpas nyt yhtäkkiä jokusen urheilulajin yhtäkkiä vaikka olenkin kroppani rikkonut niin etten koskaan voi kunnolla pelata ja pelmuta – tai yhtäkkiä singahdan… Enpä osaa kyllä juuri arvata mikä on seuraava villitys, ja montako viikkoa se sitten tulee kestämään. Niin voisi...

Vaikkapa tämän blogaamisen voisi jakaa useammille… blogeille. Siis että kun näitä alueita nyt on jokunenkin, niin ei olisi yksi alusta niin hortoilevainen, vaan opettelisi ihan tolkullista matskua tuottamaan. Ja ninq säännöllisesti. Eikä epä-, niin kuin nykyään.

Järki ynnä tolkku; olen kuullut ylistäviä arvioita noista ylimaallisista kyvyistä, mutta sangen harvoin niihin käytännössä törmään. Omassa elämässäni siis, itsetuottoisesti. Toiset immeiset ne kyllä on semmoisia valopäitä että ihan häikii kun ovat ja pystyvät suitsimaan itseänsä että enpäs höntyilekään tässä vaan ihan pysyn asiassa ja mitä kaikkea. Niin tuntuu etäiseltä tuollainen holtillisuus kyllä.

Ei voi olla kaikki tikat taulussa niillä. Siellä ovat nokkospuskassa tikat kivasti sojollansa. Pilalla on kroketit ja mölkyt. Paidat päällä grillaavat juureksia vartaassa. Siellä odottelevat kesää tulevaksi. Lumilapiolla kaivavat autoa taas tallista ulos.

Kaoottisen hortoilun sherpa? Siinäkö ikioma niche? No, ei, sikäli että sherpat yleensä vievät kuitenkin perille... ja jos itse ei edes tiedä mitä "perille" tarkoittaa, eikä sitä paitsi useinkaan vie sinne mihin halutaan, vaan ihan omiin suuntiin... Pikemminkin löytöretkelijä? Löytörekeilijä? Löytöreteilijä?

Löytöreteilijä. Löytösherpa. Ninq löytökoira. …Tämä on vähän samaa sarjaa kuin joskus sepittämäni epäsana "mielensoittaja". Ai, mutta sehän se on. Mielensoittaja. Tuo sana aika pitkälti sisältää kaiken mitä teen, ja on vielä sopivan provokatiivisestil luettavissa väärin "mielenosoittajaksi". …On siinäkin sana kyllä: osoitan mieltäni; katso sitä äläkä sormeani.

Siinä olisi itse asiassa nimi, joka kertoisi "kasbachia" enemmän jo mielikuvatasolla mistä on kysymys tässä höperehtimisessä. Mutta Kasbach on vuosien pinnaakkeli! …jota aniharva käy lukemassa. Vaan yhtäältä itsen brändäämisessä on aina ollut sekin aspekti, että en minä halua olla liian tyrkky. Haluan mieluummin tulla löydetyksi, jo senkin takia että palveluni ei ole kovinkaan selvärajainen kapseli: tilaaja ostaa aina sikailua säkissä.

"Tilaa mitä tilaat, minä toimitan mitä toimitan." Ei kuulosta ihan bisnesformaatilta tuo. Taiteelta kyllä kuulostaa, hyvinkin paljon siltä.

Eli haluanko minä itse demiurgina tulla löydetyksi, vai että artefaktini löytyvät? Ninq siis ne matskut joita duunaan. Jonkinasteista tyrkkyyttähän näillä aloilla juurikin vaaditaan, eikä tuote ole sorkkaraudalla erotettavissa persoonasta...

Jokatap:  olen kyllä ajatellut pitkään jo, että tars vähän järkevöittää. Jos on kotisivut, jonka nimi on Mursunpidot – joka sekään ei nimellään kerro mistään mitään, vaan pikemminkin vie ajatukset perusteettomille harhapoluille… ja sitten musaviritelmiä useampia mitä missäkin osoitteessa… ja blogi eri palvelimella kuin kotisivut… ja vielä tämmöinen häilyvä persoonallisuus imagona…

"Mielensoittaja"? Hmm. C'est moi, mon cheri.

---

*Eihän kukaan huomannut että ensin ulkomuistista laitoin nimeksi "Brändää itsesi", joka tietty noin substanssiltaan on lähellä totuutta, mutta ei kuitenkaan ihan eksakti nimi? Ei huomannut? Hyvä.

torstaina, maaliskuuta 08, 2012

Jatkossa: tarkista se loota

IMG 1638

…nimittäin kun tilaat jotain härveliä jostain. Ihan pysähdyt tarkistamaan kun paketti tuodaan eteen, että siinä ei ole mitään kolhun merkkejä.

Mitä tapahtuu sitten jos jotain kolhaatiota on havaittavissa? En tiedä kun en ole koskaan muistanut tätä, mutta esimerkiksi nyt olisi varmaan ihan hyvä jos olisin tehnyt niin.

Nimittäin kun tilasin pari lamppua saksanmaalta, huomasin heti toisessa selvän häikän (katso kuva! [mukana myös kuvaajan sormi! {tai aave! gasp!}]) – ja myöhemmin olin bongaavinani muutakin jakeluketjun jonglöörauksesta kielivää klappia, eli liikkuvan valon ylimääräistä tärinää.

Toisessa vehkeimessä en heti mitään selvää häikkää havainnut – mutta epäselvän kohtapuoliin. Kysessä oli neljän lampun värivaihtohärdelli, josta palelusuhde oli alkuun 2/4 – ja seuraavana päivänä ei suostunut leimahtamaan yksikään tuikku enää.

IMG 1640

Jotain on jossain kohtaa kolahtanut (katso toinen kuva!), mutta kun olen tapani mukaan avannut varsinkin tuon emäpaketin kuin varpunen jouluaamuna (no himputti, niiden niittien määrä pakotti repimään kuin nälkäinen nokkaeläin!), niistä ei välttämättä synny konsensusta lähettäessäni kamat takaisin – varsinkin kun en siis heti toimituksessa ole tilannetta syynännyt.

Kaiken lisäksi jollain käsittämättömällä tavalla toisen lampun manuaali oli jollain ilveellä kastettu kahviin (vaikka olikin mingrippussissa!) – mistä en ole erikseen marmattanut jotten ihan nipolta vaikuta… mikä voi vaikuttaa raskauttavasti – jos siis haluaa olla pessimisti, ja kukapa ei haluaisi.

Olen vieläpä ihan varma, että tuo monivärihimmeli (josta ei kuvaa tähän hätään!) on sellainen, jossa ei oikeasti ole mitään vikaa; en vain hiffaa jotain ilmiselvää juttuhommaa, jonka kaikki muut (täyspäiset) tajuavat jo alkeistelepatialla. Kaiken lisäksi huomasin vasta manuaalista, että kyseistä värkkiä ei saa laittaa himmentimen perään, mikä olisi kylläkin ollut suunnitelmissa, mutta tarvii sitten hommata DMX-piuha erikseen tuota varten (ja opetella että mitenkäs se sitten toimii [jahka joskus toimii])...

Joku viksumpi olisi myös tilannut tavarat niin, että kerkiäisi vaihtaa ne ennen enskaria jos niikseen. Onneksi nämä eivät ihan krusiaaleja värkkejä ole, vaan lähinnä heräteostoksia (jollaisia osasinkin välttää pitkään... mutta kun sitten sorruin, universumi heti tallasi varpaille että kuules tyyppi mitäs häh). No, onneksi tämä pakkaus ei ollut ainoa heräteostos samassa aikahaarukassa – mutta siihen toiseen (kaksiko niitä vain oli?) palaan myöhemmin...

Jaa-a, mahtavatko meilata sen labelin liimattavaksi lootan päälle? Sen josta eilen kirjoittivat että lähettävät "in a few hours"? Pääsisi pakkaamaan (niin on kivaa hommaa se!) ja raijaamaan rujoksi revityn ja sitten teipatun lootan takaisin postiin, ja odottelemaan vastausta muutaman viikon päästä, että "ei me kyllä näistä mitään korvata" tai jotain (...No ei, näihin asti Thomann on kyllä reilusti suhtautunut reklamaatioihin – joita ei edes ole kovin montaa tarvinnut tehdä)...