lauantai 17. joulukuuta 2011

Tuskan rajoilla

Pain

Hmm, viidennellätoista viikolla vasta olisi osunut samalle päivälle sekä sulkapallo, wing tsun että squash – mutta jo heti aamusta oli huomattavissa, että nyt pusketaan vähän turhan kovaa. Tietystikin ignoroin tilannetta parhaani mukaan, vaikka ylös noustuani ensimmäiseksi suuntasin laappimaan Mobilatia ympäri kroppaa; näihin asti kivut on kadonneet ainakin joksikin aikaa kun kentälle on päässyt.

Vaan tällä kertaa ei tullut pelaamisesta kyllä yhtään mitään. Puolentoista tunnin kärvistelyn jälkeen totesin parhaimmaksi lopettaa, ja unohtaa muutkin riennot siltä päivältä. Nyt odottelen pari päivää josko ehtisin toipua. Ensi viikolle olisi buukattuna joka päivälle kenttää.

Sikäli ärsyttävää, että joku toinen ei ehkä olisi ollenkaan näin romuna – mutta kun jo valmiiksi on suunnilleen kaikki nivelet nurin, löytyy jatkuvasti uusia kipeytymiselle alttiita alueita. Tämähän itse asiassa, nyt kun tarkemmin ajattelee, on yksi syy sille etten ole aiemmin diggaamieni mailapelien pariin singahdellut: en uskonut että varsinkaan jalat sitä kestäisivät.

Nyt vaikuttaa pahasti siltä, etteivät kestäkään – eikä myöskään selkä. Mutta toisaalta, vastahan tässä on päästy alkuun, ja kun tuo kaikkein eniten arpomista aiheuttanut nilkka, ja toiseksi eniten arpomista aiheuttanut polvi, ovat molemmat osoittaneet vahvistumisen merkkejä, ei ole syytä vielä luovuttaa.

Ehkä tahtia on syytä hiukan pudottaa kyllä – mikä tosin on turhauttavaa sikäli, että taidot kehittyvät sitä hitaammin mitä harvemmin niitä harjoittaa. Kaikki mulle tänne nyt. Heti.

…Tästä kirjoituksesta ehkä saa kuvan, että olisin tyypillinen hampaat irvessä -suorittaja. Se on väärä kuva, mutta näen, että missä tahansa touhussa toiston maksimointi auttaa ekselenssiin pääsemisessä – ja kun siihen toden totta on matkaa jokaisella alueella… No, kukapa nyt ei haluaisi olla mieluummin hyvä kuin huono?

Vuoden päästä ei ehkä enää satu mihinkään (ainakaan jatkuvasti)? Pelivarmuuttakin löytyy? Wing tsunissa kroppa tulee olemaan toisinaan hallussa ja tekee sitä mitä pitääkin tehdä? Tähän tähtään, ja konsapa pystyn sangen tuskattomasti visualisoimaan sen, se on myös mahdollista. Kyllä tästä vielä.

Ei kommentteja: