perjantai 9. joulukuuta 2011

Likainen tusina täyteen

Joutessani täyttelin Hesarin pressavaalikonetta, ja totesin mielipiteideni olevan samaa maata pärstäkertoimen kanssa. Jos siis jaksaisin vääntäytyä uurnalle sitten kun sen aika on, äänestäisin Haavistoa. Noiden muiden takia en kyllä vaivautuisi pelipaikalle lain, vaan en tiedä, jos tulee semmoinen Donkey Hot* -olo, niin ehkä sitten kuitenkin käyn taas äänestyspaikan kihelmöivää tunnelmaa aistimassa. Voihan sitä unelmoida, että pestattaisiin ihan semmoinen ihmisenoloinen tyyppi tuohon duuniin – vastoin kaikkia ennakko-odotuksia.

Pressakone

Ehkä valintani johtuu siitä, että jotenkin luulen tuntevani tyypin vaikken konsaan ole tavannut enkä sen isommin politiikkaakaan seuraa** – eikä Haavisto äänekkäimpiä mielipideautomaatteja todellakaan ole. Tuntuisi keskittyvän asioihin politisoinnin sijaan hän. Kuuntelemiseen julkilausunnan sijaan.

Mutta kyseiseen pressaehdokkaaseen tutustuin kyllä jo -80-luvun lopulla valmistautuessani interrailiin, lukemalla Haaviston Nuori Eurooppa -opusta. Kyseisestä kirjasta on varmasti sangen moni Euroopankiertäjä saanut sekä innoitusta että ihan konkreettista hyötyä. Mies on laajentanut maailmaa, muidenkin kuin omaansa, ja siinä sivussa piirtänyt itsestään sangen sympaattisen kuvan.

Mikähän mahtaisi olla pistemäärä, jos sattuisin olemaan täysin samaa mieltä kaikesta ehdokkaan kanssa? Jos miinuspisteitä voi tulla näemmä yli sata, on skaala siis… mitä lienee.

Jotenkin skitsofreeniseltä näyttää kyllä tuo minun osuvuuslistani: "Tää tyyppi vihaa niin paljon naisia, että mieluummin äänestää homoa," voisi joku ajattelematon täysin asian vierestä lohkaista – mutta onneksi ei tee niin, koskapa sehän olisi pelkkää dorkailua semmoinen.

Kyllä vaalit pitäisi ratkaista vaalikoneilla! Tai siis että vähintään tuon verran demokraattisemmaksi ja harmaan sävyjä tunnustavammaksi pitäisi tämä meidän kansanvaltamme ja äänestämiskäyttäytymisemme saattaa. Että todella äänestettäisiin asioista eikä naamoista – vaalit kun tuppaavat olemaan vähän semmoisia missikisoja kyllä.

…Niin, että otsikko meinaa mitä? Näemmä seuraava pressa on kahdestoista. Vähän oli muistelemista kun yritti nimetä nuo vaalikoneen ylälaidassa (ja nyt siis tuossa alla) kyräilevät kaapinpäällystimet, alkupäästä siis (varsinkin kun ovat piilotettuna tekstin taakse). Mutta sen verran luulen asian syöpyneen vuosien varrella mieleen, että onnistunen yhdistämään naamat nimiin: Ståhlberg, Relander, Svinhufvud, Kallio, Ryti, Mannerheim, Paasikivi, Kekkonen, Koivisto, Ahtisaari, Halonen. Eikös?

header-7f3d77627239ee16c03b9aff8b4ed00b951168bb.png

---

*Don Quixote (kun kuitenkaan ei mene selittämättä perille tämä sanaväännös); äänestäminen on vähän sellaista tuulimylläystä, näjetsen.

**kun se nyt vaan on todella väsyttävää jankkaamista ja eufemisointia, joka kaikkensa tekee pitääkseen reaalitodellisuuden kosketuskantaman ulottumattomissa...

Ei kommentteja: