maanantaina, joulukuuta 05, 2011

Ja taas kulkee henki

Taisin yhtäkkiä lopettaa tupakoinnin jälleen – jokohan vihdoin viimeisen kerran?

Hankala on vielä mennä uhoamaan kun takana on vasta yksi vuorokausi, mutta koska nikotiinittomaan elimistöön on jäljellä vain kaksi vuorokautta, ja vaikein kolmesta – eikä sekään yhtään vaikea – siis takana… Ei tässä nyt kovin montaa syytä näe uudelleen aloittamiseen.

Rupesi vain ihminen kaipaamaan sitä tukkoisuuden tunteen puutetta, jonka vuodenkin polttamattomana tulee sitten taas ottamaan itsestäänselvyytenä – niin ettei enää muista ylistää sitä, miten aivoissa tuntuu oikeasti tapahtuvan jotain ilman neuronien pumpuloitumista. Ja sitä, että kykenee joskus pitämään keskittymisensä vielä puolentoistakin tunnin kuluttua kasassa. Ja ettei tarvitse laskeskella mihin asti varastot riittää, että voiko tulla kotiin suoraan, vai pitääkö poiketa jossain. Vapautta.

Kenties tästä (vanhan toistolta tuntuvasta) uudesta identiteettitempauksesta johtuen sain nukuttua vain rapiat kolme tuntia. Sitten piti nousta ylös katselemaan silloin vielä näkymätöntä maailmaa lievästi enemmän auenneilla silmillä.

Tarvitseeko ihminen sijaistoimintoja? Tuleeko paino jälleen nitkahtamaan ulos indeksistä? Onko näillä kysymyksillä mitään relevanssia? Oppiiko vanha koira uusia temppuja? Oppii.

Ei kommentteja: