keskiviikkona, joulukuuta 14, 2011

Fragmentaarisen oloinen katsaus postvokalisointiin

Katsooomaoikea

En ihan osannut odottaa sitä. Kun olen kuitenkin ennenkin. Niin tämä on vähän uutta kuitenkin. Nimittäin.

Viimeksi on semmoinen kokemus. Ja näinhän sen pitäisi olla. Mutta tällä kertaa jotenkin päin vastoin.

Että siis paremmaksi lauluäänen luulin muuttuneen. Mutta en tosin ollut paljon luikautellut. Ja sitten olikin ihan karussa koko instrumentti.

Voiko tämän vaikeammin kertoa? Viikon kun olen ollut polttamatta, reilun ja rapiat, en ole laskenut erityisen tarkkaan, mutta että jonkin aikaa. Niin normaalisti, no, ehkä ei näin nopeasti, mutta että paranee äänen vakaus, on helpompi pitää vaikkapa nuottia pitkään ilman huojuttamista, joka on sitten tervaisemmalla kurkulla pakollinen kun ei suoraa ääntä saa siis pidettyä.

Vaan. No, ehkä johtui siitäkin, että oli parin viikon reenitauko siinä välissä. Ei ollut käyttänyt ääntänsä ihminen. Ja sitten kaikki kuona poistumassa vielä, ja varsinkin näin alkuun, että myöhemmin sitten vasta sillä lailla puhdistuneet on röörit sekä venttiilit. Mutta oli kyllä. Hassua.

Se, ettei tuntunut olevan juuri mitään hallintaa. Ihme pihinää vain lauleskelu, ja korkeammissa kohdissa mitä sattuu. En ole kirjaa pitänyt että en.

Tiedä että miten pitkään tässä pitää odotella. Mutta että varmaan kannattaisi kuitenkin pitää reeniä yllä notta tottuisi. Ei kai nyt kenenkään ääni kovin kummoisessa vireessä pysy kerran viikossa -tahdilla.

Mutta se tässä. On hienoa. Että. [No sekin kyllä että voi nykyään kirjoittaa ihan miten vaan kun kaikki muutkin niin tekee eikä varmaan ketään yhtään häiritse tämä holtiton tekstipurskuttelu, mutta siis] On jo kymmeneen piisiin olemassa rummut ja basso, että kohtapuoliin alkaa tulla ulos uutta Stupor Mundia.

Kohtapuoliin tarkoittaa tietysti jotain määrittelemätöntä. Mutta. On prosessi nimittäin käynnissä. Niin se hieno! Että ennen omia luikautteluja otin ja lopetin, ja sitten kohta heti on ääni kuin enkelillä, huiluäänillä lauleskelen vainen kun on niin siis kerta kaikkiaan.

Ei kommentteja: