maanantaina, marraskuuta 14, 2011

Hiiriä ja isäihmisiä

Taisin äskettäin nähdä hiiren livahtavan rappusten alle. Yleensä nasauttavat itsensä ensin yläkerrassa loukkuun ja kolistelevat sitten alakertaan.

No, kävin ystävällisesti hakemassa laitteen siihen lähituntumaan siltä varalta että tuli siimahäntä sen missanneeksi vahingossa tuolla ylempänä – mutta ei kai siihen niin kiva ole sitten päätään työntää, ilmeisesti, kun ei voi sokkona hypätä suureen tuntemattomaan.

Voi tietysti olla että arvon juustonäppi ensin säikähti tuota robotti-imuria jonka laitoin alkajaisiksi käyntiin, juurikin kyseistä reaktiota tuottamaan. Vaikkei tyyppi nyt varsinaisesti paikkoja sekaisin ole laittanut tai muutenkaan kauheasti meteliä pitänyt. Mutta kun minä haluan valita omat alivuokralaiseni.

---

Oli isänpäivä, panin merkille herättyäni. Se päivä, jolloin voi olla varma että tästä pojasta ei ainakaan kuulu pihaustakaan. Muuten voisi vaikka pirauttaa, mutta minähän en mitään markkinointihulinapäivää lähde teutaroimaan. Sama kuin lähtisi marketin avajaisiin jonottamaan ilmaista kahvia ja kakunpalaa. Ei kai kukaan sentään sellaista tee?

…Täytyy ihmisen jotain vastaan kapinoida, eikös? Jostain syystä on tapana toimia laumanvastaisesti juuri sellaisina ajankohtina jolloin se on mahdollisimman epäsosiaalista ja normaalien mielestä outoa. Kyllä pitää olla sielun solmussa että jaksaa tämmöistä epäkapinaa.

Mutta ajatelkaa nyt: puhelinlinjat käyvät tiettynä päivänä kuumina siksi, että on satuttu syntymään! "Jee isi, sulla oli erektio! Ihan vaan siksi tässä soittelen nyttenniin. Kuis panee?"

Monethan pitävät käsittääkseni tapanaan ihan käydä peräti kyläilemässä samasta syystä. "Panit mutsia, tässäpä eufemisoitu kortti siitä hyvästä. Ihan ollaan hys hys siitä, että sattui ehkä vain olemaan semmoinen seksuaalinen tarve päällänsä eikä ollenkaan välttämättä uuden elämän designeeraus."

Vai liittyykö tämä kuitenkin siihen myöhemmin syntyvään kasvatukselliseen siteeseen? Huolenpitoon ja mitä näitä nyt on? Mene ja tiedä. Tukholma-syndroomastahan tuon kohdalla voisi puhua. …Jos siis haluaisi olla ilkeä ja nuiva, mitä en tietenkään henkkohtaisesti halua, koskapa mieluummin annan itsestäni sympaattisen kuvan – mikä on toki jyrkkää harhaanjohtamista, mutta kukapa niin ei tekisi.

...Olen tainnut altistaa itseäni liikaa freudilaiselle ihmissoittimen tulkinnalle: liiallinen psykoanalyysi tuottaa psykoottisuutta, joka ei tunnusta tunnesiteiden pyhyyttä (paitsi viittaamalla siihen sanomalla "pyh")?

Mutta ei ole kyllä mitään tolkkua tässä normi-ihmisten touhussa. Niin on järkipuolta sakkia täynnänsä koko niemennokka. …Ja kun itse on vielä vähän jopa sekavampi... joskus mietityttää että miten tampio sitä voikaan olla. Allekirjoittanut itse, siis. Mutta yleensä moinen itsekritiikki menee onneksi ohi aika nopeasti.

---

Isyys, sen täytyy olla vähän samanlainen thanatoksen ilmaus kuin hiiren tunkeminen päänsä loukkuun [hmm, olikohan tuo nyt ihan ehjää kielenkäyttöä; en korjaa]. Hyvässä lykyssä siinä jää henkiin, ja vielä paremmassa loukun omistaja laiskuuksissaan vain kiikuttaa pihalle uutta yritystä suunnittelemaan.

…Ai, ettäkö ei nyt analogiat oikein natsaa? Kyllä natsaa, mikä tahansa analogia natsaa ihan minkä tahansa asian kanssa kun vain vähän jaksaa nähdä vaivaa. …Mitä itse en jaksa kyllä tehdä. Toisin kuin joku muu saattaisi. Mokomakin hikipinko.

Ei kommentteja: