sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Pitäisikö pitäisi-sana kieltää

Pitäisi. Valitettavasti sana vain on mutku-/sitkujohdannainen. Pitäisi saada tuokin tuosta jollekin holtille, mutku just nyt ei; sitku sattuu semmonen sauma, niin... juu, kyllä niimpal pitäis.

Miten paljon sitä tulee itseparkaa rasitettua pitäisi-ajatuksilla! Kenen mielestä pitäisi? Kenen elämää tässä tulee eläneeksi?

Jos lakkaisi ajattelemasta pitäisi-ajatuksia, niin millä ne korvaisi? Voisi-ajatuksilla? Mitäpä jos vaihtaa konditionaalin ihan vaan poiesseen, ja toteaa, että "pittääpä tuota justiinsa nyttenniin hoiella tuo homma tuosta lojumasta" ja siihen ajatukseen sisältyisi automaattisesti kinesteettinen toiminta. Olisi jotenkin olemassa psykosomaattinen yhteys, että heti kun tulisi mieleen tuommoinen, niin sitten tekisi yhtäkkiä sen.

Aika monta konditionaalia taisi mahtua edelliseen kappaleeseen. En uskalla laskea.

Entäpä jos vaihtaisi paradigmaa: "tippuuko taivas niskaan jos jätän tekemättä tämän joka muka pitäisi tehdä"? Harmi vain, että nuo pitäisi-ajatukset ovat sangen sinnikkäitä luonnoltaan. Onko olemassa ihmisiä, jotka eivät joudu moisen itsesyyllistämisen valtaan koskaan? Miten ovat nuo sankarit päässeet nirvaattisen tilaansa? Ruojat.

Ja sitten sana on vielä samaa juurta kuin pitää-verbi. Tuosta en kyllä pidä. Pitäisikö?

Ei kommentteja: