keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Linnakkeesta turistinähtävyydeksi

Scriblinna

Alitajunta vie meitä kuin litran mittaa – mitä tuo nyt sitten onkaan tarkoittavinaan. Otetaan esimerkiksi vaikka tämä Kasbach.

Kun aikoinaan otin nimen tälle blogille, en tiennyt yhtään josko se mahtaisi tarkoittaakin jotain. Tiesin olevan paikan nimeltä Kasbach, jossain Casablancan tietämillä (Marrakechissa, näemmä), mutta minulle tuo oli vain hyvänkuuloinen kaksi tavua – jotenkin siinä oli semmoinen oikeanlainen klangi.

No, Kasbach-nimisiä paikkojahan on useampiakin, ja sana tarkoittaa linnaketta – kuten joku vanha lukija saattaa muistaa minun ennenkin todenneen. Mutta blogin nimen valinta kertoo antajastaan ehkä enemmän kuin hän osaa arvatakaan.

Linnake. Varautuneet ihmisethän rakentavat muuria ympärilleen, jotain läpäisemätöntä, joka blokkaa ulkoa päin tulevat tunteiden tuulettimet. Ei halua kokea mitään, jottei holahtaisi jonnekin ragnarök-tyyppisiin tunnehelvetteihin – ja kanssakäynti muiden ihmisten kanssa hyvin potentiaalisesti aiheuttaa sellaisia.

Toki myös päinvastaisia tunteita, mutta kuten vanha kansa sanoo: "itku pitkästä ilosta". Ei kannata heittäytyä noidenkaan tunteiden vietäväksi (kyllä, tuossa oli annos ironiaa tai satiiria vai mitä näitä piilohuumorin lajeja nyt onkaan – mutta yhtäältä, tunteiden vietäväksi heittäytyminen ei erityisen suositeltavaa ole hykerryttävämmissäkään tapauksissa).

Ja näin on myös allekirjoittanut tehnyt, vuosikausia suojautunut maailmalta lakkaamalla tuntemasta mitään. Oli tietysti erheellistä kuvitella ettei mitään tuntisi: jos ahistaa, tuntee jotain – ei vain hahmota mitä se jotain on.

Mutta sitten joku päivä kaikkien lukkojen takana kun huomaa, että on olemassa sellainen alusta kuin blogi, rupeaa käyttämään sellaista. Tästähän on yli kymmenen vuotta. Mitä ulkomaailman itsensä ulkopuolelle muurannut tekee blogilla? Kaikki huolellinen rakentaminen, ja sitten rupeaa tekemään aukkoja muuriin...

Blogaaja kommunikoi, tietysti – ehkä vähän yksisuuntaisesti, mutta kuitenkin. Avaa linnaketta, tekee siitä turistikohteen. Siinä se edelleen on, mutta ei enää tervapadat valleilla kiehuskellen.

Että kaikkea se alitajunta kehittää. Vielä kun selviäisi, miksi piti valita ulkomaankielinen nimi, ja vieläpä sellaisesta kulttuuripiiristä josta ei isommin omakohtaista kokemusta edes ole.

Mutta siis, mitähän kaikkia jekkuja tuo aivokellari on oikein viritellyt, ihan huomaamatta? Mitä kaikkia valintoja sitä on elämässään tehnyt, muka ihan vain hatusta vetäisemällä, ja samaan aikaan syvempi minä on koko ajan pedannut jotain syvempää merkitystä sille? Ja kuinka monia tasoja yhteen pikkuasiaan voikaan kätkeytyä.

Tämä on tietysti puhtaan narratiivista pisteiden yhdistelyä, mutta sitähän me teemme, jatkuvasti. Ja jostain kaikki valinnat aina kielivät, pienimmätkin.

Ei kommentteja: