torstaina, heinäkuuta 21, 2011

Liikaa sähköä -> ei sähköä

Ukkosta. Sen verran yltiösti, että piti hetki kuvata siltä varalta että saisi jokusen salaman talteen. Sitten hoksasi katkoa virtayhteyden kovalevyihin, kun upsi oli riittävän monta kertaa ulvahdellut. Sitten meni sähköt – mutta tässä läppärissä on sentään melkein kolme tuntia vielä akkua jäljellä. Saas nähdä ehtiikö pakastin sulaa.

Samana päivänä on myös kattoremppatarpeita alkanut putoilla pihaan. Ihan ensimmäiseksi herättäydyin vajaan neljän tunnin unen jälkeen puhelimen sointiin. Haluttiin tietää mahtuuko rekka kääntymään pihassa. Aivot eivät kovin syviin analyyseihin taipuneet, mutta veikkasin että joo kai. Mahtui.

Hyvin mahtuivat sisäänsä myös tuomisensa: tikkaat, jotka tulevat sille katolle sitten kunhan ensin tulee itse katto. Jokusen tunnin päästä ilmaantui puutavaraa, joka ei ollut ihan niin hyvin suojattua kuin saisi olla, kun tuota vettäkin tulee. Muovilla peiteltyä juu, mutta yksi kulma vähän miten sattuu. Kylläpäs tuota vettä muuten tuleekin roimasti. Minä kun luulin että pahimmat myräkät menivät jo ohi.

Sähköt. Edelleen poikki. Sen verran paljon on salamoinut, että tuhojakin on varmasti viljalti – joten niitä sähköjä saattaa joutua odottelemaan pidempään kuin yleensä. Toivottavasti en ole ainoa jolta ne on poikki – olen pahasti linjan päässä, joten sekin on mahdollista. Toivomme parasta (jos parhaudeksi voi laskea sen, että sähköt on muiltakin poikki).

Safkaa ei varsin voi tehdä. Paitti salaattia voi. Nälkä hiipii, mutta yhtäältä: kun tässä ei kovin monia aktiviteetteja voi harrastaa, voisi vaikka syödä. Sitten kerta. Tai kirjoittaakin toki. Tai lukea. Tai mennä sateeseen – se on kuitenkin kivaa, se. Hyvässä lykyssä voisi saada salaman niskaansa; oletan kokemuksen olevan aika jännä. On siinä tietty se vaara ettei ole jälkikäteen kokemuksestaan kertomassa. Mutta sähköä kaipailisi kyllä. Onneksi on akkuja keksitty, sellaisia jotka kestääkin nykyään jonkin aikaa.

iMacciini hommasin uusimman käyttiksen, Leijonan nimellä kulkee se, jos satutte olemaan umpiossa Applen kuvioiden suhteen. En ehtinyt erityisen paljon katsella mitä muutoksia oli tullut, muuta kuin että jokunen ohjelma ei tietystikään tue kyseistä käyttistä. Mutta ei siinä valtavan isoja muutoksia kaipaakaan, sellaista jossa pitäisi opetella systeemejä uudestaan. Nopeutta toivottavasti tuli lisää, ja kätevyyttä. En minä tiedä. Tiikerikäyttiksen puolella tätä kirjoitan.

Sehän on kyllä harmillista, että kun tämän MacBookin käyttistä en uusinut Leopardiksi, enkä siten tietysti myöskään Lumileoksi, en voi hypätä Leijonan selkään. iMacin asennuslevyt eivät suostu tähän asentamaan, joten pitäisi jostain hommata ne edelliset käyttikset – joiden hinnat ovat oletettavasti kohtuuttomia nykyään, eikä niitä ihan tuosta vain löydäkään kun Applekaupat vetävät myynnistä kaikki vanhat tuotteet heti kun uutta tulee tarjolle – tai sitten tehdä tästä koviksesta levykuvake ja jyrätä kaikki, ja sitten duunata clean install. Kai. Tuo kolmikirjaiminen sana ehdottaa, että jätän jälkimmäisen vaihtoehdon toteuttamatta.

Hmm, hmm. Laajakaistayhteyttä ei ole, joten ei voi postata tätä. Paitsi että mokkula löytyisi kyllä. Mutta jos sähköt on laajemmin poikki, ei mastoon välttämättä saa yhteyttä. Hmm. Hmm.

...Haha, löytyi yhteys. Kyllä langattomuus on hianoa! Eläköön tekniikka!

Ei kommentteja: