tiistai 5. heinäkuuta 2011

Juovuttava arvoitus


Teeveestä oppii niin monia asioita. Niin kuin vaikka että mikä oli se juoma siellä tsekkiläisen sillan alla*, jota pyytämättä tuotiin pöytään pikkulasilliset; joka oli hyvää, mutta josta ei ollut aavistustakaan että mitä tuli juoneeksi. Jota on sitten vuosikaudet saanut miettiä että mitähän mahtoi olla.

Niin sitten kun katsoo jälleen yhden jakson Terapiassaa, niin siinä ihan ohimennen mainitaan kirsikalla maustettu votka, joka saattaisi ehkä hyvinkin vastata makumuistikuvaan. Nalewka on tosin puolalainen innovaatio Wikipedian mukaan, mutta ei kai nuo ihan maanrajojen mukaan mene, nuo napanterit.

Ehkä seuraavassa jaksossa paljastetaan vielä pidempään askarruttanut kysymys siitä, mitä oli se virkistävä limpparityyppinen juoma Madeiralla, joka muistaakseni näyttää lähinnä omppulimpparilta hillitymmällä kuplinnalla (vai oliko siinä mitään kuohuntaa lain?), ja maistuu... joltain muulta. En muista enää miltä. Kyllä EU voisi kiintiöidä juomat niin, että kaikissa maissa juotaisiin ihan samoja litkuja. Ei tarvitsisi vuosikausia vaivata päätään joutavilla.

Eikä joutuisi vimmassa ("ja tämähän selvitetään nyt vaikka henki menisi!") keskellä yötä nettietsivänä jäljittämään, että tätä se varmaan oli... Brisa Maracujà, ei soita mitään kelloja tuo nimikään, niin vaipuu unholaan asiat kuin levadaan pudonnut passiohedelmä...
---
*sijaitsevassa baarissa, höhlät. Ei sillä lailla sillan alla kuin... jotkut votkaturistit, ehkä – jollaisena en kuunaan ole, pois se minusta, matkustellut. Ihan sivistyneesti aina kulttuuria ja taidetta ja atmosfääriä ja historian siipien havinaa kaikkialla siemaillut olen ma, hyvin hillitysti sekä nonchalantisti dandyillen.

Ei kommentteja: