tiistaina, kesäkuuta 07, 2011

Särähdyksiä

Pari linkkiä:

Ensinnäkin, ainakin uutisista päätellen koulujen päättymisen iloisin pääasia oli se, että kajautettiin jälleen (vähemmistöjä kuuntelematta) ilmoille se mielikuvitushahmon palvontalaulu, jota ilman kesä ei olisi olemassa. Koskapa en tämän enempää jaksa ruutia noihin palvontamenoihin tuhlata, annan puheenvuoron toisaalle (Tuomo Hämäläinen).

Toinen korvaan särähdellyt asia on jatkuva "häviäjien hallituksesta" jauhaminen (– kyseisestä retoriikasta Marko Kivelä). Ainoa "voittaja" sai pronssia – ja jostain syystä, vaikka kaikki haluavat (hyvin vasemmistolaisesti) kaikkien hyvinvointia, eniten ääniä annettiin Kokoomukselle, joka enemmistön mukaan jakaa hyvinvointia lähinnä niille, joilla sitä jo valmiiksi on.

Parlamentarismin pääväittämähän on: "kansalaiset ovat liian tyhmiä päättääkseen omista asioistaan, mutta yhteiskuntarauhan kannalta on olennaista välittää illuusio siitä, että heitä kuunnellaan (vaikka 'kuulemisesta' onkin sangen monia tulkintoja)".

En väitä olevani premissin kanssa eri mieltä, mutta kansanedustajatkin ovat kansalaisia. Ei siellä mäellä mitään järjen jättiläisiä ole, kuten huopaamiseen keskittyvät hallitustunnustelut kertovat. Miten voisikaan olla? Mehän olemme kaikki eri mieltä kaikesta – ja jokainen omasta mielestään oikeassa – emmekä edes ymmärrä toistemme puhetta, koskapa hypimme johtopäätöksiin ennen lauseiden loppuja.

Järjestelmä laahaa valovuosia todellisuuden jäljessä, ja muuttaa toimintatapojaan vain pakon edessä. Suorempaan kansanvaltaan ei olla valmiita, ja siksi vaalien lopputulos on aina tulkitsijasta kiinni – mutta koskapa olemme, toden totta, napasentrisiä ääliöitä, en lopultakaan tiedä olisiko kaikkien vaikuttaminen kaikkeen edes järkevä vaihtoehto.

Siltikin, demokratiasta puhuminen on kaiken kaikkiaan sumutusta. Toivoisi väen valveutuvan sen suhteen, että retoriikka (jota me kaikki tahoillamme harrastamme – kuka onnistuneemmin, kuka ontuvammin) on vain ja ainoastaan sanahelinää, jolla pyritään perustelemaan omia luupäisiä päämääriä.

Yhteiskunta koostuu isommista ja pienemmistä hiekkalaatikoista, joissa leikitään keksityillä säännöillä. Varsinainen huvi syntyy siitä, että koitetaan kiertää noita sääntöjä ilman, että muut huomaavat.

Ei kommentteja: