tiistai 7. kesäkuuta 2011

Pois paistinpannulta

Olen aina ollut sillä lailla rikki, etten ole hullaantunut helteistä. Porottava aurinko lähinnä ahistaa ja saa pysymään sisällä. Jo skidinä päädyin näillä keleillä käkkimään nenä kiinni kirjassa mahdollisimman viileässä ja varjoisassa paikassa* – mikä ei isommin ymmärrystä heruttanut.

Nykyään en kylläkään... itse asiassa edes muista milloin viimeksi olen käynyt kirjastossa, vaikka aiemmin ramppasin siellä jatkuvasti. Niin se on, että sähköinen teksti on meikäläisen kohdalla selättänyt paperin.

Ikinä en ole varsinkaan kokenut minkäänmoista vetoa rannalla löhöämiseen – se tuntuu lähinnä täydelliseltä ajanhaaskuulta rasittavan kaukana sivistyksestä (niin kuin kaikki vapaa-aikatoiminta).

Asiaan saattoi vekarana vaikuttaa toki sekin, etten handlannut uimataitoa**, joka olisi tuonut helpotusta aavikko-olosuhteisiin, ja vanhemmiten – vaikka jonkinmoinen pulikointikapasiteetti onkin löytynyt – kaipuu veden syleilyyn on jäänyt varjokaipuun... öh, varjoon.

Mutta että olla auringossa vain siksi, että se tuolla sattuu möllöttämään? Ei kuulkaa. Mieluummin vaikka lukee matskua (Antti Ronkainen), jonka mukaan rakenteilla oleva vakausrahasto tulee olemaan itsevaltainen instituutio, joka tekee mitä tykkää ja vastaa ei kenellekään – siis tavoitteiden täydellinen vääristymä (sikäli mikäli olen asetetuista tavoitteista yhtään kärryillä).

No, mieluummin ja mieluummin. Tai, niin, kyllä, mieluummin jopa lukee vaikka tuollaista reaalimaailman dystopiaa kuin makaa sannalla ja odottaa että aika kuluu.

---

*Silloinen keskimääräistä suurempi hyönteiskammo myöskin kannusti varmaan pysymään sisällä. Talvella viihdyin ulkona huomattavasti paremmin. Ja kaatosateessa.

**Sitä paitsi vesi oli aina liian kylmää. Mennä nyt kuumasta kylmään, kylmästä kuumaan... Järjetöntä! Paree on vain pysytellä sopivan viileässä, niin kuin tolkun ihmiset.

Ei kommentteja: