sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

"Olet minulle rakas"

Muistelen, että joskus ammoin tv-sarjojen suomentaja Mirolybov rupesi suomentelemaan amerikkalaisten jatkuvasti toitottamia "I love you" -vakuutteluja noilla sanoilla. Ihmettelin miksi. Siis, tarpeetonta hokemistahan (ja epäilyttävää kaiken kaikkiaan) tuo toki on, mutta silti.

Nykyään on sitten suomentajat kautta linjan alkaneet viljellä lyhennettyä versiota: "Olet rakas". Kätevästi on poistettu kokija siitä. "Olet rakas jollekulle, et välttämättä minulle, mutta epäilemättä olet." Edelleen ihmettelen mistä moinen ratkaisu.

Miksei saman tien "Olet merkittävä ihminen elämässäni" tai "S'olet ihan jees"? Tai "Koen, ettei olemassaolostasi ole juurikaan haittaa"?

Onko joku oikeasti elävässä elämässä joskus sanonut: "Olet minulle rakas"? Ikinä? Loiventanut aktiivisen verbin vähän yleisempään tokaisuun, ettei toinen vallan vauhkoonnu ja rupea horisemaan ympäriinsä että "Se tykkää musta! Jumpe ja jehna!".

Vähän jälkijunassa tulee tämä ihmettely. Kauanko tätä uuskielistämistä on jatkunut, kolmekymmentä vuotta? Joku suomentaja voisi oikaista tilanteen, ja alkaa toistella vaikkapa ilmaisua: "Ma sua lemmin" tai sitten ne arkiset keskustelut voisi päättää sanoihin "Järjen veit, ja minusta orjan teit" – joka ainoa kerta.

"Remember to get the kids outta school. I love you." ["Muista hakea skidit skolesta. Järjen veit ja minusta orjan teit."]

"Love you too. Wait, what kids?" ["Mäkin räydyn kun sa lähdet. Haen haen."]

Ei kommentteja: