perjantaina, kesäkuuta 10, 2011

Homeopaattinen markkinakatsaus

Hmm, hmm. Hypistelen tässä maailmojasyleilevää ongelmakenttää, joten kirjoituksesta voi tulla sangen hahmoton. Seuraa homeopaattisen markkinatalousnäkemyksen syväluotaus, enkä edes vielä tiedä mitä tuolla tarkoitan. Avataan:

Markkinataloudesta, kapitalismista, jatkuvasta kasvusta ja sen mahdottomuudesta puhuttaessa riivaa keskustelijoita ajatus, että olisimme jokotai-tiellä: markkinoiden pitää laajentua / markkinat eivät saa laajentua ...tai seuraa katastrofi (mitä tuo sitten kenellekin tarkoittaa).

Suurin osa rahan liikkeestä on silkkaa mielikuvitusrahaa – velkaa on moninkertaisesti käytössä olevaan valuuttaan nähden. Markkinat toimivat jatkuvan kasvun odotuksilla, mutta ekspontentiaalinen kasvu johtaa romahdukseen, jonka jäljiltä ei ole kuin anarkiaa.

Toisaalta koko finanssijärjestelmä on melko lailla anarkistinen jo valmiiksi: suurin osa tuotteista on silkkaa höttöä, tavaraa jota kukaan ei tarvitse mutta hankkii silti. Lisäksi harmaalla taloudella on käytännössä suurempi jalansija kuin virallisiin sopimuksiin perustuvalla: lahjontaa, pimeää työtä, kolmannen maailman riistoa, asekauppaa, bilateraalista vaihdantaa, sotimista, pakkolunastuksia, tukiaisia. Kaikelta tuolta ummistetaan ainakin toinen silmä, jottei tarvitse kamppailla omantunnon kanssa.

Homeopatian ymppäsin yhtälöön metaforana. Homeopaattiset lääkkeethän ovat täysin hyödyttömiä sikäli, että niissä ei ole kerrassaan mitään vaikuttavia aineita. Kapeamman katsannon mukaan niistä ei siis ole hyötyä – paitsi että moni kokee hyötyvänsä.

Laveamman hyötynäkökulman mukaan siitä siis kuitenkin on hyötyä – illuusiokin tuottaa hyvää oloa, joka voidaan kapitalisoida, jos niin halutaan. Myös vaikkapa uskonnot myyvät silkkaa ilmaa, mutta ovat silti miljardibisnes. Entäpä konsultointi? Silkkaa kansankaatoa.

Yksi markkinoiden tulevaisuutta katsovien harha on ajatella sitä jotenkin koherenttina, kiinteänäkin, kokonaisuutena – vaikka maan tavat vaihtelevat kunkin alueen rajoja ylitettäessä (ja lyhyemmilläkin säteillä). Markkinatalous jo Ruotsissa on jotain muuta kuin Suomessa, puhumattakaan nyt Venäjästä. Pörssi ehkä mittaa jotain, mutta ei se ainakaan kokonaisuudesta kerro kuin kalpean aavistuksen.

Pörssitalous on muuttanut muotoaan koko olemassaolonsa ajan; se ei ole alkuunkaan stabiili systeemi, vaan nimenomaan elää muutoksesta. Instrumentit muuttuvat vuosi vuodelta spekulatiivisemmiksi, eikä tavan ihminen ymmärrä enää yhtään (tähän ehkä pyritäänkin) siitä, mitä tarkoittaa vaikkapa vipurahasto tai mitä tekoa on johdannaisilla.

Ja valtioiden taloudenpitohan on silkkaa amatöörien puuhastelua, jossa tasapainotellaan tuon homeopaattisemman katsomuksen ja kylmän datan välillä; väistämättömien epäonnistumisten laajuus riippuu kulloisestakin katsojasta.

Mutta olennaista ei olekaan se, paljonko pätäkkää on missäkin massissa, vaan rahan liike. Se on ihmiskunnan chi eli prana, jonka virtauksiin koitetaan vaikuttaa sangen feng shui -henkisillä viritelmillä.

Markkinat ovat rajalliset, mutta laajentuvat silti – eivätkä niiden rajat ole fyysisiä, vaan psyykkisiä. Markkinat ovat myös melko lailla vapaat (myös moraalista), vaikka valtiot parhaansa mukaan koittavat konglomeraatteja kaitsea (– tässäkin voidaan tosin monesti kysyä kumpi taluttaa kumpaa).

Voi hyvin olla, että markkinavoimien (siis meidän kaikkien parviälylliset) odotukset jossain välissä osoittautuvat mahdottomiksi ja kaatavat koko systeemin. Kaupankäynti kuitenkaan ei lakkaa niin kauan kuin ihminen pysyy laskelmoivana olentona. Se vain muuttaa muotoaan, kerkeämmin kuin analyytikot osaavat laskea.

Pessimismi siis kaupankäynnin pohjaanpalamisesta on, jos minulta kysytään (niin kuin tokikaan ei tehdä – kumma kyllä), lähinnä putkinäköistä katsantoa, joka unohtaa, että ne luvut ja käyrät joita katseltavaksemme tarjotaan, ovat vain illuusiota: varsinainen temppu tehdään siinä vieressä, silmiltä piilossa, siellä missä rahan arvo on puhtaan hypoteettinen.

Ei kommentteja: