torstai 16. kesäkuuta 2011

Arvonlisän lisäarvo, ja muita kompia

Seuraa (taas [aina vaan]) naiivia ignoranssia, jota toissayönä unideprivaatiossani tuotin, ja jätin fiksusti kuitenkin julkaisematta – mutta nyt kuitenkin julkaisen; palataan motiiviin ja mahdollisiin puolustuspuheisiin tuolla lopussa:

Ei kun kato, tein tuossa huvikseni valtion budjetin uusiksi, täällä. Ei taas nukuttanut, nimittäin.

Kun olin pari miljardia loiventanut tilannetta, ajattelin painua pojottamaan – vaan sitten vasta uni kieltäytyikin tulemasta. Aivan järkipuoli härdelli tuo! Edelleen alijäämä oli päälle kuuden miljardin.

Päällimmäiseksi jäi riivaamaan kysymys: "Mitä hemmettiä tarkoittaa arvonlisä?" Jos verotetaan arvonlisää, niin mitä silloin verotetaan? Mitä on arvon lisä?

Wikipedia tämänkin selitti: "Arvonlisäys eli arvonlisä on tuotetun hyödykkeen myyntihinnan sekä sen valmistukseen käytettyjen välituotteiden ostohinnan erotus."

Eli siis kyse on siitä kustannuserä(patteristosta), jonka verran yritys maksaa siitä, että saa tuotteensa markkinoille asti? Jonka päälle tulee arvonlisävero, joka on olevinaan vero tuosta edellisestä, mutta jonka asiakas maksaa (paitsi jos sattuu olemaan arvonlisäverollinen yritys, jolloin ei maksa [koska on jo maksanut])? Ja sitten siinä arvonlisän ja arvonlisäveron välissä on jotain, josta ehkä joku marxilainen herjaavasti käyttäisi nimitystä "lisäarvo"? Siis se, jota me asiakkaat kutsumme nimellä: "ilmaa".

En tiedä, ehkä olen ymmärtänyt väärin. Ainakaan en edelleenkään ymmärrä mitä virkaa arvonlisäverolla on. Enkä sitä, että kyseinen veroprosentti vaihtelee holtittomasti tuoteryhmästä toiseen.

...Ah, mutta minä muistelinkin, että ennen alvia oli käytössä joku toinen vero, ja että jomman kumman yhteydessä on joskus käytetty sanaa "väliaikainen"... Wikipedia jälleen virkistää muistia:

Liikevaihtovero oli Suomessa vuosina 1940–1994 käytössä ollut vero, jota yritykset maksoivat valtiolle tavaroiden ja palvelujen myynnistä ja maahantuonnista. Se oli nykyisen arvonlisäveron edeltäjä. Liikevaihtovero säädettiin aluksi tilapäiseksi, vuoden 1942 alusta lähtien pysyväksi.

Erityisen hauska kohta on tämä: ”Liikevaihtovero korvattiin arvonlisäverolla sen monimutkaisuuden vuoksi..." Siitä ei ole varmaan saaneet meediotkaan tolkkua.

Tuo ei luonnollisestikaan ollut ainoa budjetin määrittämiseen liittyvä kysymys. Ylipäätäänhän systeemi on aivan liian monimutkainen. Miten muuten kuin arpomalla nuo kaikki kohdat voidaan päättää? Ei mitenkään, koskapa kohteet ovat mielivaltaisia viipalointeja imaginäärisistä tulevaisuuksista, jotka eivät koskaan toteudu.

Yrityksissä arvioidaan tulevan vuoden tulos, jonka perusteella maksetaan alvit, ja niiden kaikkien perusteella tehdään valtion budjetti, joka menee persiilleen, niin kuin yritystenkin kaikki arvaukset. Ja kuntien, ja mitä kaikkia näitä instansseja nyt onkaan. Jokatap: samanaikaisesti laahataan jäljessä ja eletään tulevassa (vaikuttava suoritus sinällään).

Miten tämä järjestelmä voi pysyä tolpillaan? Kyseessä on täysin virtuaalinen maailma – mikä tosin vastaa edelliseen kysymykseen tyhjentävästi: koska se ei ole todellinen, se ei voi kaatua. Se on aikuisten ihmisten Narnia.

Tai ehkä ymmärsin tuonkin väärin. Riippuu varmaan keneltä kysyy.

Joku semmoinen "verot valtion maksettavaksi" -tyyppinen ideologia tuntuu kurkkivan tuon kirjoituksen taustalla – mikä johtunee siitä, että en lopultakaan koskaan ole verotukselle erityisen montaa ajatusta uhrannut. Luulen, että en ole sen suhteen mitenkään vähemmistöä.

Jostainhan on valtion käyttövarantonsa kiskottava, ja perusteet kullekin verolajille kehitettävä – ja jollain nimityksellä sitten niitä siunattava. Asiaa lisää tutkittuani olen siltikin sitä mieltä, että homma on turhan nippelikästä: joiltain männävuosilta löytyy vaikkapa "lisätulli sukkahousuista", mikä kuulostaa varsin järkipuolelta verotusperusteelta. Ja valtion velan kasvattaminen kuulostaa siltä myös.

Yhtäältä homma on kuin onkin sangen spekulatiivista, ja siksi virkavallan etääntyminen reaalitodellisuudesta paistaa pahasti silmille. Painotusten hakeminen muodostuu väkisinkin tällä systeemillä kulmikkaaksi, ja yksityiskohdat (joissa varsinaiset ratkaisut asustelevat) hautautuvat jonnekin raamien sisään niin, että byrokratia moninkertaistuu ja kansalainen tarvitsee viidakkoveistä sen sankkaa aluskasvillisuutta samotessaan.

Vaan täytynee syventyä ongelmakenttään vähän vielä lisää ennen definitiivisempiä ongelmanratkaisuehdotuksia, joilla saadaan koko systeemi yksinkertaistettua radikaalisti... Niitä varmasti arkadialla juuri minulta odotetaan kuumeisesti. Voivat sitten täällä käydä lukemassa, että "Ai kato joo... Just ton takiahan tää on tuntunu niin tolkuttomalta, mut onnex tää tyyppi kertoo meille miten hommat pitää hoitaa"...

On vielä perin paljon selvitettävää, niin kuin vaikka se, miksi varaisiirtovero lankeaa maksettavaksi juuri rahaa antavalle osapuolelle, eikä saajalle. Tai miksi korkotulojen lähdevero kohdistuu vain yksityishenkilöihin – kun suurimmat nettotulot koronkiskonnassa hankkivat pankit, joille ne siis ovat ilmaista rahaa (vai eivätkö ole?), jota syntyy tyhjästä (vai eikö synny?). Käsitteet sekaantuvat pienessä mielessä.

2 kommenttia:

Oma tila ja ajatuksia kirjoitti...

Arvonlisäveron periminen on valtiolle ihan idioottivarmaa tuloa, aina kun joku ostaa jotain, jonka joku on valmistanut ja myynyt, valtio saa siitä osuutensa. Ei taitais tämä paletti pysyä pystyssä ilman ALV:a... Siihen kai se suurilta osin perustuu, että toitotetaan kulutuksen kasvua = arvonlisäverotulon lisääntyumistä valtion kassaan.

kasbach kirjoitti...

Sitä minä ihmettelen (myöskin) että miten valtion hallintomenoista valtaosta voi mennä arvonlisäveroon – niin kuin tuolla linkkaamassani budjettikoneessa näyttäisi tapahtuvan. Melko klassista sarakkeesta toiseen siirtelyä tuommoinen... Ihme jonglöörausta.

Mutta siis minähän olenkin semmoinen pelle, jonka mielestä pitäisi olla vain yksi vero, joka koskisi kaikkea rahan liikuttelua. Siinä olisi varmaan se vika, että pitäisi purkaa aika jumalattoman paljon byrokratiaa kun ei tarvitsisi kikkailla enää – sen kuin päättäisi pidetäänkö prosentti samana vai lasketaanko vai kenties nostetaan.