torstaina, toukokuuta 19, 2011

Voi että kanssa

Että naamalleen kaatui? Ja ihan oli humalassa, että sen takia. Että millaista esimerkkiä.

Jotenkin minusta tuntuu, että noin 70% suomalaisista, jos olisi koko siihenastisen elämänsä rimpuillut maailmanmestaruus tähtäimessään, ja sitten saisi sen, vetäisi kännit. Tuosta näin tehneestä joukosta huomattavasti pienempi prosentti otti lukua rappusten alla.

En minä kyllä sitäkään ymmärrä, että satatuhatpäisenä joukkona pitää ryhmittyä yhdelle ja samalle torille niitä sankareita katsomaan. Pelit meni jo, ei kai niissä muuten mitään katsomista ole?

Tai että koko päivä pitää uutisissa painaa mutea, kun joka lähetyksen pääasiana on se, että paljon on ihmisiä katsomassa niitä, joiden pelit muuten jo loppuivat, eikä niissä ole sitten sen enempää katsomista kuin muissakaan nousuhumalaisissa. No, en tosiaan tiedä mitä kaikkea henkeviä noissa mainingeissa on juteltu kun en tosiaan kertaakaan jaksanut kuunnella. Tai lukea.

Mutta en olekaan oikein koskaan ymmärtänyt näitä laumadynaamisia nyansseja. Enköhän silti ensi vuonnakin taas katso suurinpiirtein kaikki matsit, vaikken seuramatseista piittaa tuon taivaallista, ja vaikka sellaista kulmissa nyhjäämistähän se tuppaa enimmäkseen olemaan.

Ja varmaan aina tulen ajattelemaan, että "ihan hyvä joukkuehan meillä on; harmi vain etteivät maaleja osaa tehdä". Ehkä taas kuudentoista vuoden päästä olen väärässä – ja olen taas täysin unohtanut, josko edellisen mestaruuden satuin katsomaan reaaliajassa vaiko en. Että joko siitä tosiaan niin kauan on? Jopas jopas.

Ei kommentteja: