torstaina, toukokuuta 26, 2011

Tuplaharakiri ja muuta hauskaa

Mahtoiko olla nolona joku kamikazelentäjä, jos viimeisessä syöksyssään vahingossa tuli kiljaisseeksi: "Bonsai!"? Vähänkö kolleegat luureihinsa hihittelivät, että "Kuulikste jätkät mitä se sano? Kevyt puutarhuri..." Siinä ehkä viimeisenä ajatuksena oli että "Voi pirkale. Nyt vois kyllä tehdä seppukun jos kerkiäis".

Noo, tämä mauton kaskunpoikanen tuli mieleen, kun katsoin harvinaisen hyväntuuliseksi vetänyttä elokuvaa Wild target, kohtaa jossa Bill Nighyn esittämä pääroolikas ajatuksissaan kyni bonsaipuunsa lehdettömäksi.

Kyseinen leffa hiljaisemmalle viritetyn huumorinsa voimalla vei mielialat suurin piirtein samoille seutuville kuin Kala nimeltä Wanda silloin joskus kun sen ensimmäisen kerran näki. Kyseessähän on puhdasverinen komedia, jossa ei kuitenkaan alleviivata punchlineja oikeastaan millään tavalla (Wandassahan kyllä oli vähän suoraviivaisempaa rymyämistä, mutta joku sellainen tuoreuden fiilinki toi nuo samalle ajatusplaanille), ja siltikään en muista nauraneeni ääneen pitkään aikaan yhtä antaumuksella. Jotenkin vain tulee hirmu hyvälle tuulelle tuota katsoessa. Eli suosittelen.

Yhtenä hyväntuulettajana saattoi olla tietysti sekin, että toisena päähenkilönä oli ultraihana Emily Blunt, jota Nighyn palkkamurhaajahenkilö ei raatsinut ottaa hengiltä – ihan niin kuin kukaan täysjärkinen assasinoija (on sellaisiakin varmaan) ei pystyisikään, tieten.

Sitten hyväntuulisuuksissani havaitsin, että Romeron Survival of the dead oli yhtäkkiä ilmaiseksi lämätty Voddleriin, joten juurikin tuosta ilmaisuudesta johtuen päätin syynätä pätkän. Aiemmin en maksullisuuden takia tuota viitsinyt katsoa, koskapa a) en isommin zombipätkiä jaksa väijyä, ja b) moni oli kyseisestä pätkästä valitellut, että Jori oli tehnyt zombeista kaikkea muuta kuin pelottavia, mikä c) olikin kontroversiellisti yhtenä pontimena kuiten katsoa.

Zombivariaatiothan on aika pitkälti jo nähty ja moneen, moneen kertaan kopioitu. Kaavat kulkevat melko lailla samoja latuja, mitä nyt elävät kuolleet on saaneet jäseniinsä huomattavasti vauhtia lisää männävuosina. Vaan se käsittääkseni ainoa Romeron pätkä, jonka joskus katsoin, on oikeastaan niitä harvoja josta on jotain jäänyt mieleenkin, moraalisia teemoja ja mitä kaikkea.

Joku blogaaja jossain tolkutti, että Romeron pätkät eivät itse asiassa ole kauhuelokuvia vaan pikemminkin... sanamuoto voi nyt vähän mättää, mutta periaatteessa... kulttuurisia kommentaareja. Kieltämättä niissä tuntuu noiden kahden näkemäni pätkän kokemuksella olevan vähän muutakin kuin suuressa osassa tusinaräiskintöjä. Problematiikka on jotain muuta kuin "hitsinvinkula, pitääpä ampua noi kaikki ennenkö puraisevat, mutta ammukset taisivat justiinsa loppua".

Mutta ei ne zombit tosiaan juuri pelottelemaan päässeet tässä. Ainoa kerta kun säpsähdin, oli – ja tämä oli varmasti ihan tarkoituksella tehty jallitus – se kohta, jossa korppi lensi kuva-alan poikki. Odotin vähän toisenlaista spuukkausta siinä. Ei kuitenkaan ollut malttanut sinänsä aina yhtä tarpeettomia gore-efektejä jättää pois repertuaarista Jori – vaan hänellä ei liene tarkoituskaan tehdä kauniita ja onnellisia tarinoita, oletan.

2 kommenttia:

Aro kirjoitti...

Pitkästä aikaa täällä...

Vai Wild Target...Täytyypä laittaa katselulistalle. Kuulostaa lupaavalta...Nighy on hyvä näyttelijä eikä Bluntin ihanaisuudesta epäilystä.

Olïver Kaïma kirjoitti...

Kah, terve Arska. Leffojen kehumisessa on tietystikin aina se huono puoli, että loppujen lopuksi uhri pettyy lopputulokseen: "Häh, ihan löysää höttöähän tämä on".

Joten kandee vetää ensin odotukset mahdollisimman alas: "Jos tuon idiootin mielestä tämä on hyvä, lienee se huono"...