sunnuntaina, toukokuuta 15, 2011

Pieni, toissijainen ihminen

Toisilla aloilla markkinat on turhan laajat sekä antoisat. Otan kolme urputuskohdetta.

Sonera

Siirryin aikaa sitten pois tuon konglomeraatin vaikutuspiiristä, koskapa asiakaspalvelu oli jo silloin tuntematon käsite kyseiselle instanssille. Harmi vain, että myöhemmiten havahduin siihen, että sähköpostiosoitteet, jotka siirsin toiselle palvelimelle, eivät pysty lähettämään soneran suuntaan, eikä sieltä voida olla sähköisesti yhteydessä tänne päin.

Ongelmahan johtuu siitä, että soneran palvelimilla on joku haamujälki vanhoista osoitteista, joihin sikäläiset postit ohjautuvat löytämättä perille. Joten päätin ottaa asiasta yhteyttä.

Ensinnäkin oli lähes mahdotonta löytää puhelinnumeroa johon soittaa. Useiden "väärien numeroiden" jälkeen päädyin toimittamaan asiaani siihen rasittavaan automaattiin jota koitin vältellä, mutta johon muut numerot suosittelivat soittamaan – josta vihdoin turhauttavien pimputusten, puheen"tunnistusten" ja nappien painelun jälkeen sain langan päähän ehdan ihmisen. Kerroin asiani, ja hän lupasi soittaa seuraavana päivänä.

Yllättävää kyllä, puhelin pirahtikin ennen kyseisen p-päivän iltaa. Tekniset asiantuntijat eivät tosin olleet ottaneet (entisen) asiakkaansa diagnoosia (jonka myös nykyinen palveluntarjoaja oli tehnyt) kuuleviin korviinsa. Veikkasivat roskapostisuodatinta, ja luvattiin palata asiaan sitten kun homma olisi klaari. Ei uskaltanut veikata kauanko tähän menisi, enkä edes kuttuuksissani kysynyt kielen päällä pyörinyttä: "Päivien päästä? Viikkojen? Kuukausien? Vuosien?". Tuosta on nyt jokunen tovi vierähtänyt, enkä oleta yhteyttä tavoiteltavan ihan heti, jos koskaan. Pitäkää postinne.

Fortum

Toinen auvoisten markkinoiden paroni on tietystikin sähköyhtiö, joka vetää siivut mahdollisesti kaikista valtakunnan sähkönsiirroista. En tiedä vetääkö, mutta veikkaan. Ainakin sain sähköyhtiötä vaihdettuani maksaa edelleen puolet fortumille. Sittemmin luovutin, ja otin koko köntän heiltä.

Talossani on sellainen ongelma, että sähköt tulevat toisinaan sangen piikikkäästi. Useampia kovalevyjä on kosahtanut täällä asustellessa, samoin ilmalämpöpumpun piirilevy. Virrantasaaja sulaketaulussa auttaisi asiaa, mutta sellaista ei tokikaan laiteta, koskapa tuotan vain vaivaisia tonneja miljardibudjettiinsa.

En saanut edes ketään paikan päälle odoteltuani heiltäkin puhelu(j)a viikkokaupalla. Mitään kompensaatioita ei tietenkään tule mieleen edes harkita – kun on ne miljardit kuitenkin tiukilla, oletettavasti. Eikähän kukaan ole edes käynyt varmistamassa, että kyse on juuri siitä mistä kyse on. Ja milläpä ylipäätään kompensoit ne sadat henkilökohtaiset tiedostot joita ei rahassa voi mitenkään mitata?

Vuokra-asuntomarkkinat

ovat selvästikin aivan liian helpot välittäjille. Markkinat vetävät, joten yhteydenottoja ei tarvitse harrastaa.

Oikotiellähän on sellainen kätevä yhteydenottohanikka. Voi jättää viestin haluamastaan kämpästä, ja ruksittaa kohdan: "haluan että minuun ollaan yhteydessä". Arvatkaa ollaanko.

Tai jos soitat välitystoimistolle jostain asunnosta, siellä pyydetään täyttämään verkossa lomake. Ei osata ottaa tietoja muuten vastaan.

Yhden välittäjän otin ihan urakalla kiinni, ja onnistuin ohittamaan tuon edellisessä kappaleessa mainitun suodattimen. Soittelin potentiaalisesta kakkoskämpästä – ja välittäjä kuunteli asiani. Lupasi soittaa seuraavana päivänä otettuaan selvää kaipaamistani detaljeista. Arvatkaa soittiko.

Joten soitin sitten sitä seuraavana päivänä uudelleen. Lupasi ottaa selvää siitä, mistä oli puhe ottaa selvää jo edellisellä soitolla, ja palata viiden minuutin päästä asiaan. Arvatkaa palasiko.

Joten soitin puolen tunnin päästä takaisin. Lupasi soittaa illalla. Arvatkaa soittiko.

Joten kävin toimistossa. Lupasivat ottaa selvää niistä samoista asioista, joista eivät siis olleet ottaneet selvää, ja soittaa illalla. Olin tosin tavoittamattomissa tietyt kellonajat, joten sanoin soittavani itse takaisin kello se ja se. Sehän passasi.

Soitin. Arvatkaa vastasivatko. Asuntohelppi, toden totta. "Puhumme yhtä, teemme toista" olisi sopiva slogani. En tiedä onko tuo käytäntönä kaikilla välittäjillä, mutta noin räikeää paskanpuhumista en ole muilta kuullut. Ei niin että olisin jaksanut enää nähdä samaa vaivaa muiden kanssa. Pitäkää luukkunne.

Liian helppoa rahaa

on selvästikin irrallaan nimenomaan niillä aloilla, joissa on kyse perustarpeista. Kommunikointia koitetaan välttää viimeiseen saakka, vastuuta samoin. Markkinat pysyvät terhakoina, koska noita asioita vain yksinkertaisesti tarvitaan. Sähköä, puhelinta, kattoa pään päälle. Ihmiset ovat valmiit näkemään vaivaa loputtomiin, ja välikädet kuorivat kermat päältä, mielellään hygieenisesti paperisilta laumoilta ilman kosketusta.

En minä sano, että tässä olisi mitään pielessä. En väitä, että tälle holtittomuudelle pitäisi tehdä jotain, enkä herra paratkoon ainakaan väitä, että mitään ylipäätään olisi korjattavissa. Jos proseduuri teknisesti katsoen "toimii", ei siihen ole syytä koskea?
Silti, tiedän olevan valtavia firmoja, joissa kyselyt ja reklamaatiot käsitellään välittömästi, peräti yhdistetään suoraan niille, jotka asioihin voivat vaikuttaa, kompensaatiot hoidetaan ilman että niitä tarvitsee erikseen osata ruinata – ja asiakkaan karehtumista ylipäätään koitetaan välttää ihan ennalta.
Vaikkapa Thomannilta olen saanut mainiota palvelua, siitäkin huolimatta että tavarat lähetetään saksanmaalta, missä olisi jo etäisyyden takia erinomaisen helppo piiloutua täkäläisiltä asiakkailta. Ehkä kuvittelevat naiivisti, että jouhevuus olisi jonkinlainen markkinavaltti...

Ei kommentteja: