torstaina, toukokuuta 19, 2011

Lyömätön liikeidea

Jostain syystä jäin eilen kuuntelemaan mitä liittymäfeissarilla mahtoi olla asiaa. En siksi, että olisin edes harkinnut liittymän vaihtoa – enkä osallistunut siihen arvontaan, jollainen näytti olevan vetonaulana. Silti annoin tyypin pitkään selventää tarjoamansa liittymän etuja, jotka näemmä edelleen ovat yhtä epäselviä kuin ennenkin. Eikö niitä pitänyt yhdenmukaistaa tässä lähiaikoina?

Mutta että miksi minä siihen jäin? Ehkä myyjä oli niin vakuuttava? En tosin alkuun saanut selvää puheesta, mutta asiakkaan bongaamisessahan ei ole olennaista se, mitä sanotaan, vaan se, että suunnataan sanat juuri hänelle. Potentiaalinen asiakas on potentiaalisesti voitettu, kun tämä tuntee saavansa jakamattoman huomion – niin ekshibitionisteja me olemme. "Äiti! Äiti kato! Kato äiti! Äiti! Kato!"

Ja kun ensimmäiset sekunnit on voitettu, ollaan koko ajan lähempänä ostopäätöstä. Mitä pidempään juttu jatkuu, ja jos onnistut vielä samalla kuuntelemaan asiakasta, ja siis tarjoamaan sitä mille tuntuisi tarvetta olevan, sitä varmemmin syntyvät kaupat. Harmi vain että jotkut meistä eivät tee tuollaisia päätöksiä nukkumatta ensin yön yli.

Mutta vaikka tavallaan haaskasinkin provikkapalkkaisen puurtajan aikaa, koen siltikin tehneeni palveluksen – viitisen minuuttia aikaa harjaannuttaa myyntitekniikoitansa, ja myös mahdollisuuden ottaa pakit vastaan (sitä suurempi pettymys mitä pidempi vokottelu) – siis kovuutta luihin (sitä ei koskaan ole liikaa tässä julmassa maailmassa).

Ja minäkin sain siinä tilaisuuden sosiologiseen, empiiriseen tutkimukseen. En tuon yksittäistapauksen perusteella voi tietenkään tyhjentävästi sanoa, missä määrin feissareille koulutetaan toisiin vaikuttamisen perusteita, tai ylipäätään mitään muutakaan. Ja kun seuraavat noin sata feissaria sivuuttanen täysin, ei tutkimus varsinaisesti etene.

Eli siis käytännössä viihdytin itseäni muka sosiologisen tutkimuksen varjolla. Jo on huvit taas.

...Vaan mitenkähän paljon sitä tienaisi tavan ihmisten immunisointikouluttajana? Tsiljoonia? Tuolla parveilee luvuton määrä höpläytettyjä, jotka ihmettelevät miksi ovat langenneet milloin mihinkin tarjoukseen, joka lopultakaan ei ole tuottanut kuin pahimmillaan harmia. "Miten tässä nyt taas näin kävi?" manailevat. Niin olisi maailma asiakkaita täynnä.

Ja sitten voisi franchaisata metodinsa verkostomarkkinoinninomaisesti seuraajilleen! Hirmu biittien taustoittamana vetelisi herätysseminaareja, joissa ihmiset lätkisivät ylävitosia toisilleen. Kaupungilla bongailisivat opetuslapset toisiaan salaisten käsimerkkien viuhuessa: aa, me olemme samaa älykkäiden heimoa.

Lopulta tietystikin kansantalous kaatuisi kun kukaan ei enää ostaisi mitään, mutta hauskaa se varmaan olisi siihen asti. Tuohon kannattaisi jonkun konsultointihinkuisen tarttua ja heti.

Ei kommentteja: