torstai 12. toukokuuta 2011

Kriminaalit keskuudessamme

6877.jpg


Siinä minä olin (blogosfäärissä ei viime aikoina ole tuota avausta tullut vastaan, joten singulariteetin ehkäisemiseksi täytän tyhjiön), Turun pääkirjaston edessä käppäilemässä, kun lähituntumassa puhelimeen puhunut gimma kiljaisi: "Toi on mun pyörä! Toi mies varastaa sen!"

Siinä noin metrin päässä pudotti pojankloppi nyysimänsä sykkelin niille sijoilleen ja oikeaoppisesti taakseen katsomatta singahti juoksuun, joka hidastui vasta korttelin päässä, tien toisla puolla, kulman taakse mennessä. Musta huppari (tiukasti pään peittona), jonka selässä muistaakseni pääkallo ja luut ristissä: tuon näköinen tyyppi haluaa pyöräsi.

Teräsmies olisi toki lähtenyt perään ja tainnuttanut kaiffarin karatella niskaan, mutta minä olen vain Eräsmies, ja hyvin tyypillinen sellainen – taisin hetkeksi pysähtyä, mutta sen kummempia toimenpiteitä en edes harkinnut. Seurasin vain, että omistaja sai itsensä kasaan – ja jatkoin matkaa kuin ei mitään.

Mutta jännää. Näin lähellä omaisuusrikosta en ole tainnut koskaan olla*. Metrin päässä. Huisaa!

*Vai olenko? Kuva linkattu (=pöllitty?) täältä. En muuten muistaakseni ole kyseistä pätkää nähnyt; sivistyksessäni väijyy singulariteetti.

Ei kommentteja: