sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Elämä on ennustamista

Suurin osa tekemistämme profetioista menee pieleen, niinkuin vaikka semmoinen, että "nyt kun olen tonnilla korjannut autoa toisen kerran vuoden sisään, auto ei enää laisinkaan hajoa ikinä".

Rationaalisesti katsoen väittämä on mieletön – minkä ihminen huomaa jo alle viikon kuluessa. Niin vain vuotavat jäähdytinnesteet johonkin limboon, vaikka juuri on vaihdettu vesipumppu, ja juuri sitä ennen syyläri. Mikään ei muutu, vaan panta rhei edelleen koko ajan ulos sieltä koneesta.

Mitäs meillä sitten olisi vaihdettavaksi? Termostaatti? Kansipaffi? Auto? (Viimeistä vaihtoehtoa on väläytelty kyllä aika taajaan...)

Mutta tuo viimeisin kieltämättä aina vain järkevämmältä tuntuva (ja neljän vuoden rimpuilun jälkeen se tuntuu siis olevan tooo.ooodella järkevä) – vaihtoehto tuo eteen lisää selvänäkemisen vaihtoehtoja: "jos vaihdan tämän paskan uudempaan, se uudempi ei sitten koskaan hajoa?" olisi tietystikin toivottava vaihtoehto,

mutta helposti kallistuu skeptisempi hahmo vaihtoehtoon: "kaikki ne on ihan samanlaisia, lukemattomin eri tavoin täyttävät saman entrooppisen periaatteen: siis hajoavat", jatkettuna oletuksella: "ainakin ne, joita meikäläinen erehtyy hankkimaan". Jotenkin historia vekselöi jälkimmäistä oletusta.

Onko tässä maailmassa sellaisia autoja, jotka luotettavasti tekevät sen, mitä varten ne on tehty? Ei minulla vaan ole ollut.

...Ei kun hetkinen, taisi se yksi olla, mutta sen universumi päätti romuttaa ajattamalla jonkun vastaantulijan kyljestä sisään ilman mitään tolkullista syytä.

Joku tietysti kysyisi, että "oletko tullut harkinneeksi ihan uuden auton hankkimista?", mutta siinäkin joutuu sitten ennustelemaan, että "toki saan maksettua kaikki maksuerät helposti ja yhtään nälkiintymättä"

tai itselleen luontaisesti: "valitsen kuitenkin typerimmän maksuvaihtoehdon (sellaisen jossa velka ei itse asiassa lyhene ikinä, vaan paisuu ja vie talon alta, minut vankilaan ja kaikki minut tuntevat häpeään),

ja nimenomaan sen ainoan mallin, jonka tyyppiviat räjäyttävät laitteiston heti takuun umpeuduttua – ja varaosat juuri tähän malliin maksavat enemmän kuin auto itse". Ja lisäksi kaikin puolin paremman värkin olisi saanut siitä naapurista puoleen hintaan.

Ehkä pitäisi tehdä vähän vähemmän spesifejä ennustuksia, niin kuin ennustuksille luonteenomaista on: "kaikki kyllä klaarataan, jos vain ei tule kämmättyä, ja jos tuleekin, kyllä siitäkin selvitään, paitsi jos ei – keväthän on uudelleenrakentamisen aikaa!".

Rasittavaa. Tiedostatteko Te, että kaikki meidän valintamme ovat – poikkeuksetta – täysin älyvapaita?

Niin, kivasti koitamme rationalisoiduilla perusteilla jälkikäteen paaluttaa idioottimaisia valintojamme, jotka vain sattuivat tuntumaan jollain mielenhäiriön hetkellä... no, ei nyt hyviltä, mutta... järkeenkäyviltä? Jotenki.

Että "jos sä niinku hiffaisit tän isomman kuvion, ni sit sä ninku bonjaisit et tää täysin dorka valinta oli itse asiassa ainoa validi vaihtoehto, tiäks".

Ai niin, tähän kohtaan pitää referoida vastikään lukemaani. Olen sattunut syntymään – kiinalaisen kalenterin mukaan – metallielementin vuonna (sellainen on nytkin menossa), mikä saattaa ilmetä liian pitkälle vietynä käytännöllisyytenä.

Tähän aion vedota aina, koskapa se selittää aukottomasti jokaisen koskaan tekemäni valinnan. "Okei, tää ei ehkä näytä käytännölliseltä, mut jos sä funtsit oikein, oikein pitkälle, niin just tää on nimenomaan käytännöllisyyden huippusaavutus..."

Ei kommentteja: