maanantaina, maaliskuuta 14, 2011

Ei ulos, ei sisään

IMG 1292

Suojalumi ei ainakaan hermoja säästele. Toissapäivänä ei saanut autoa tallista irrottamatta tallinovea, ja kuten kuvan oikeasta ylälaidasta huomaamme, takaisin tullessa ei päässyt enää takaisin talliin.

Tuollainen liukuovi voi olla muuten ihan kätevä, mutta juurikin näillä keleillä pitäisi olla koko ajan petkel-lapio-yhdistelmällä raivoamassa seinänvierustalla.

Joten kun tiesin katolta romahtavan hetkellä millä hyvänsä tuommoisen reilumetrisen lumivallin, ajattelin että helpointa olisi ottaa koko ovi muutamaksi viikoksi poiesseen.

Helppous osoittautui tosin melko suhteelliseksi käsitteeksi. Onneksi tajusin ryhtyä hommaan viitisen tuntia ennen lähtöä – ovi oli nimittäin jumahtanut täysin paikalleen, eikä nostossa yhtään auttanut myöskään tiellä oleva räystäs. Kivasti oli kuristava lumi vielä jäätynyt siihen ympärille, niin että operaatiosta tuli tuommoinen kolmen tunnin souvi.

Hartiavoimat eivät ilman huolellista petkellapiointia tuottaneet minkäänlaista tulosta. Tunkilla nostaminen väänsi metallia. Jossain turhautumisen vaiheessa harkitsin pinoavani vaihtorenkaat ovea vasten ja yksinkertaisesti peruuttavani autoa sen verran ulos että ovi pingahtaisi paikaltaan – ehjänä eli ei.

Päädyin kuitenkin ihan perinteistunnollisesti ähertämään roudan pois tieltä samalla kun kampesin ovea kiskoiltaan. Saldona yksi rikottu lapio, naapurille kiitosvelkaa lainatusta sorkkaraudasta, erinäisiä mustelmia sekä yksi rikkoutunut rissa, joka ei toimine ihan kiitettävästi sitten joskus kun tuota takaisin yrittää laittaa. Mutta ehkä samalla vaivalla pistänkin kippioven tilalle?

Ja rikoinkohan minä sen toisenkin lapion? Sen suuntaista napsahdusta muistelen todistaneeni jossain kohtaa. Meinaan vaan että enkeleitä tekemälläkö tuon lumilinnakkeen oven edestä joutuu siirtämään...

tiistaina, maaliskuuta 08, 2011

Jännää piittaamattomuutta

Tupakointi, nimittäin. Jokainen sauhuttelija hyvin tietää, että se ei ole hyväksi. Itsellänikin, vaikka juuri vastikään sain uniapneadiagnoosin, on tapana jättää huomiotta se, että hengitys vaikeutuu, ja sitä kautta – paitsi nukkuminen entisestään – myöskin laulaminen. Mutta kun laulelen tätä nykyä vain taustoja, ei niin paljon haittaa, että korkeammalta kailottaessa meinaa mennä taju. Tai että selällään nukkuessa meinaavat aivot hukkua – niin kuin käy joka tapauksessa.

Vaikka omia biisejä lauleskellessa ei enää millään pääse niin korkealle kuin pitäisi... Eipä niitä tsibaleita kukaan ole kuuntelemassa kun ei niitä livenä tule veivattua. Jos joskus, niin sitten.

Olin juuri viikon polttamatta. Syynä oli lähinnä se, että asustelin vanhempieni nurkissa, enkä halunnut heitä kuormittaa – mutsillehan aikanaan röökaamiseni oli "viimeinen naula arkkuunsa", ja kun ei kumpikaan enää ihan elämänsä kunnossa ole... Onpahan heillä yksi huoli vähemmän. Mitään intternettivillityksiähän eivät seuraa, joten en tätä kautta narahda.

Hassua. Aikuinen ihminen varoo polttamasta vanhempiensa nähden. Sen verran on viksuuntunut, että tietää nurkan takana ramppaamisen olevan kaikkea muuta kuin ovelaa...

Aloitin eilen kuitenkin, jälleen kerran, uudestaan – ihan muuten vain, vaikka fyysistä riippuvuutta ei enää ollut, ja mitään pakottavaa tarvetta siis. Niin kuin sitä olisi ollut edes viikko sitten lakkoa alotellessa. Tapapoltteluahan tämä.

Ensin tulin tilanneeksi brittein saarilta yrttitupakkaa, jossa ei siis ole nikotiinia (eikä kyllä muutakaan tupakkaan viittaavaa) – mutta niiden saapumisessahan menee ainakin viikko, joten kipaisin kaupassa. Oli muutakin asiaa kyllä.

Sauhuttelun motiivit ovat käteviä. Vuoden alussahan aloitin kuukausien tauon jälkeen ihan vaan tylsyyksissäni. Nyt jatkan kun on vähän ressiä ja kiirusta – enskari tulossa ja viimeiset säädöt suoritettavana. Kivasti voi pätkiä arjen rutiineja, henkevästi seisoskella ihan pihalla. Kaikki me kuollaan kuitenkin.

torstaina, maaliskuuta 03, 2011

6 askelta kohti oikeaa demokratiaa

Iriootiksi leimautumisen uhallakin noottaan poliittisen doktriinini juuri nyt mieleen juolahtaneet ydinkohdat tähän:

  1. Kansanedustajien palkat lasketaan täsmälleen keskituloisen tasolle – ministerien palkat lasketaan köyhyysrajalle. Muut duunit pistetään telakalle pestin ajaksi. Jos jollekulle pyrkyrille tässä ei ole riittävästi kannustinvaikutinta, hän on pyrkimässä väärään virkaan väärillä vaikuttimilla.
  2. Äänestyksessä jokainen kansalainen saa antaa 200 plus- ja miinusääntä. Hirmuinen homma (suurin osa ei jaksane vaivautua koko listaa tekemään), mutta ainakin saa oikeasti vaikuttaa. Perseilleet edustajat putoavat pois vaikka miten hillittömällä budjetilla olisivat liikkeellä.
  3. Kansanedustajaksi voi päätyä vaikka ei erikseen siihen ilmoittautuisi. Jos ääniä tulee top200-sijoituksen verran, olet velvoitettu duuniin.
  4. Puoluetuet kokonaan pois. Äänikynnys pois. Äänet menevät niille joita äänestetään, eikä byroolle.
  5. Vaalisalaisuus poistetaan. Jokainen on vastuussa omista valinnoistaan. Arvoista pitää pystyä keskustelemaan julkisesti aina – tavoitteena yhteiskunnan täysi läpinäkyvyys.
  6. Pyritään luomaan järjestelmä, jossa jokainen voi vaikuttaa jokaiseen asiaan – äänestämällä ja nostamalla äänestettäväksi häntä liikuttavat asiat. Priorisoituminen tapahtuu yleisen mielipiteen mukaan jatkuvasti. Kuulostaa monimutkaiselta ja vaivalloiselta, ja alkuun onkin sitä, mutta koska systeemi eläisi ja muuttuisi jatkuvasti, se muotoutuisi joustavaksi, nopeaksi ja keskimääräistä oikeuskäsitystä vastaavaksi. Ylilyöntejä varsinkin alkuun väistämättä tapahtuisi, mutta virheet olisivat nopeasti korjattavissa: ei tarvitsisi odotella seuraavaa vaalikautta ja sen tyhjiä lupauksia.

Mehän emme elä demokratiassa*, enkä edelleenkään aio äänestää seuraavissa vaaleissa koskapa siitä ei kerta kaikkiaan mitään hyötyä ole. Äänestämällä vain annamme valtakirjan niille, jotka korkeinta profiilia onnistuvat pitämään.

---

*tai jos itse sanaa ("joukkojen valta") katsotaan, elämme. Puolueet ja muut lobbaavat eturyhmät ovat noita joukkoja.