tiistai 8. helmikuuta 2011

Valintojavalintoja

IMG_1043.jpg

Lievästi epämukava olo. Sangen tutulla tavalla, sikäli että tätä samaa temppuilua on tullut harrastettua jo nimpal että.

Polttelin askin viimeisen tupakin ennen nukkumaanmenoa, ja tämä päivä on sitten ollut lähinnä... Ei tätä voi kutsua edes kärvistelyksi. Huomio kiinnittyy normaalia useammin hengittämiseen liittyville alueille, mutta siinäpä se.

Vaan miksi, oi miksi, minkä tähren ja tautta pitää ihmisen olla päntiännään valintojen edessä? Ei paljon tarvitsisi vaivaa nähdä, että kävisi hakemassa taas yhden askin – mutta loppujen lopuksi elämä helpottuu kun ei tarvitse jatkuvasti rampata jostain hakemassa hengitystulppia.

Eihän tätä tällä erää ole edes jatkunut kuin... rapiat kuukaudenko? Siinä ajassa ajatus on kuitenkin ehtinyt sumentua niin, että tuntuu jatkuneen pidempäänkin tämä reteä pousailu.

Lopullisen päätöksen tekemistä vaikeuttaa tietystikin se, että lopultakaan ei ole mitään väliä sillä, polttaako vai ei. Tottahan se saattaa nopeuttaa viikatteen heilahtamista, mutta toisaalta välttämättä se ei sitä tee.

Ja onko sillä taas sitten merkitystä – kuolla ennemmin kuin... myöhemmin? Mitä myöhemmin? Myöhemmin kuin "aika on täysi"? Kuollako yliajalla vai etuajassa? Suhteessa mihin?

Ja toisaalta kun tämä lopettaminen ei niin vallan tuskallista ole, niin tokihan sitä voi aloittaa uudestaan aina silloin tällöin. Kun sattuu olemaan sellainen fiilari, että jospa sitä rokuilisi taas välillä vähän.

Ja sitten tulee semmoinen olo ennen pitkää, että rupeanpa streittailemaan taas. Vähänkö tulee mahtavan energinen olo! Vähäksi aikaa ainakin, kunnes vertailukohta unohtuu aikapoimuihin.

Mutta millä katkoa arkeansa? Jatkuvasti pitää olla proaktiivisena keksimässä, että otanpa banaanin, punnerranpa penkistä, siivoan vaikka. Tsh, sijaistoimintoja tarvitsee terve ihminen!

Ja on se nyt saatana ettei niitä nikotiinittomia röökejä markkinoille ilmaannu. Minusta aika laiton tilanne on se, että jos sattuu välillä hotsittamaan, niin sitten täytyy koukahtaa ja siitä rimpuilla irti. Ei voi polttaa muutamaa silloin tällöin, koska nikotiinireseptorit aloittavat kirkumisensa sangen pian.

Niin ottaa pattiin tämmönen.

2 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Käypä osallistumassa arvontaan Papukaija-blogissani niin saat hauskempaa ajattelemista. Tosin siellä voi tupsahtaa mieleen sanonta "korsi porsaan suussa" :)

Olïver Kaïma kirjoitti...

Tämä oli kyllä heikoimmin motivoitu lopettaminen tähän mennessä. Huomenna olisi viimeisetkin riippuvuuden oireet olleet menneen talven lumia, mutta tylsyyksissäni kävin hakemassa lisää polttoainetta.

Joku kulkukissa pihalla tuijotti paheksuvasti, että "Joo, hyvähän se on käydä täällä ulkoilmassa välillä haisemassa, mutta et kuitenkaan meikäläistä adoptoi sinne sisälle ja laagaa jotain lohta tai muuta herkkua". Oikeassa oli hän.

Emmie, Rita, mihinkään arvontoihin osallistu – yleensä kun voitan kuitenkin, niin sitten ei jää muille voitettavaa. Ei olisi reilua semmoinen.