sunnuntaina, tammikuuta 09, 2011

Savuna ilmaan


Elämä on yhtä pitkää katumusharjoitusta – ja joskus yhdelle kauppareissulle kiteytyy aika monta (9) syntiä.

Tiesin ennen puolta yötä hyvinkin, etten tulisi nukkumaan seuraavana yönä lain – joten ajattelin tehdä jotain... jotain.

Olin juuri polttelemassa (synti nro 1) viidettä askia loppuunsa – vaikka erinäisiä kuukausia sitten lopetin polttamisen ties monennenko kerran –, joten ajattelin hilpaista kaupoille monta päivää kotona käkittyäni.

Kaupathan eivät enää tokikaan olleet auki, mutta koskapa heräilin vasta iltapäivällä (synti nro 2), en ennättänyt asioimaan ajoissa. Joten lähintä ABCtä jahtaamaan... Sellainenhan löytyy niinkin läheltä kuin 35 kilometrin päästä. Samalla voisi vähän täydentää jääkaappiakin.

Auto käyntiin (synti nro 3) ja liikkeelle. Lunta huiskittiin matalapaineisilla lapioilla vaakasuoraan, ja mietin mahtaisiko auto jäädä kiinni johonkin. Varauduin siihenkin, että bensa loppuisi kesken, koskapa mittari siihen suuntaan viittilöitsihe. Villapaita mukaan varalämmikkeeksi, ja seikkailumieltä.

Rapiat 15 kilometriä köröteltyäni tajusin lompakon jääneen kotiin. Kirosanoja (synti nro 4), ja käännös takaisin. Samaiset 15 kilometriä myöhemmin olin jälleen kotona, ja bensavalo korvensi verkkokalvoja. Lompakon lisäksi otin mukaan siis myös sen vajaan kanisterillisen ruohonleikkurille hankkimaani bensaa – joka tokikin oli varmasti väljähtynyttä, mutta seikkailumielellä tuostakin selvittäisiin, jos biili päättäisi jättää johonkin pellonlaitaan.

Ei jättänyt, hukkaan meni seikkailumieli sen suhteen. Pääsin tankkaamaan elämäni kalleinta bensaa (ensimmäinen 98-oktaaninen tähän tankkiin) – tosin viitisen kilometriä väärään suuntaan ajettuani. Matka oli siis pidentynyt vielä kymmenellä kilometrillä, mutta päätin suorittaa missioni loppuun (synti nro 5).

Joku penttihilkuri, jonka mielestä keli oli aivan liian vaarallinen ajettavaksi normaalisti, kerkisi kiilata eteeni. Kärsivällisyyden karistua (synti nro 6) ampaisin ohi ja jätin mokoman hissuttelijan. Sen kummemmitta kommelluksitta sain itseni vihdoin perille.

ABC:llä sitten tilasin mukaan pitsan (synti nro 7) – ja vähän myöhemmin sen ensin unohtamani röökiaskin – ja suorin myös joitain elintarvikkeita muassani takaisin. Laskeskelin, että bensan hinnoissa oli tullut kohtuuttoman kalliiksi tämä reissu – mutta siinä vaiheessa en vielä ollut laskenut mukaan seuraavaa menoerää.

Kymmenisen kilometriä ennen kotiovea takanani alkoivat vilkkua valot. Ylinopeuttako? Todennäköisesti. Kiilasin kiltisti tien sivuun.

Puhallutus – ei syntiä siinä (joskin sähkötoiminen sivuikkuna hetken mietti jäävänsä ala-asentoon, rankaistakseen muuten vain). Olin kuulemma ohittanut stopmerkin pysähtymättä (synti nro 8). Joku avulias oli käräyttänyt siitä, etten ollut lyönyt liinoja kiinni selvästikin tyhjälle tielle tullessani. Toivottavasti se joku oli toinen poliisipartio eikä mikään vigilanttipelle; jonkun auton olin nähnyt risteyksen viereisellä pihalla.

Joten kotiini pääsin kymmentä päiväsakkoa köyhempänä, mikä kärväytti kuun budjetin lopullisesti. Pizza oli kylmä, joten laitoin sen uuniin ja tulin tähän kirjoittamaan (synti nro 9). Tavoilleni uskollisesti paistoin lätyn korpuksi.
---
synti nro 1: Röökaamisen aloittaminen vain siksi, että sattuu olemaan vähän tylsä elämänvaihe menossa, on aika huono idea – jopa huonompi kuin aloittaminen muuten vain. Aloittaminen myös lievästi hyytyneen kuntoiluinnostuksen... öh, pontimeksi? on vielä vähän huonompi idea.

synti nro 2: Kunnon ihminen ei päästä vuorokausirytmiään pieleen vaikka mikä olisi. Vaan minulla ei kyllä ole kontrollia tämän asian suhteen, minkäänmoista.

synti nro 3: Autolla ei saa ajaa, ei varsinkaan sataa kilometriä tupakkia hakemaan. Pakkoko on asua maalla, muka?

synti nro 4: Kiroilu kielii sanavaraston kapeudesta. Hyvin olisin voinut analysoida freudilaisittain unohtamiseni alitajuisia motiiveja ja kasvaa paremmaksi ihmiseksi. Zeniläisittäin olisin voinut hyväksyä karmani.

synti nro 5: Aina peräänantamattomuus ei ole hyväksi. Ei varsinkaan röökinhakureissulla.

synti nro 6: Zeniläisyys myös hitaampien perässä kasvattaa ihmistä. Ei saa olla kärsimätön, eikä varsinkaan solvata kanssaliikkujia – edes spoonerismeilla.

synti nro 7: Pizza ei varsin sovellu vähähiilariseen ruokavalioon, edes se kuitupohjainen, jollaisen tilasin. Sitä paitsi tuollainen on törsäystä. Olen kuitenkin viimeaikoina onnistunut duunaamaan niin käsittämättömän epäonnistuneita safkoja, ja pupeltanut salaattiakin kyllästymispisteen ohi, että välillä voi vähän synnitellä – kunhan ei jää tavaksi.

synti nro 8: Suomessa ei jätetä pysähtymättä. Piste. Vaikka selvästikään ketään muuta ei ole liikenteessä.

synti nro 9: Uunia pitää väijyä. Varsinkaan kirjoittamaan ei lähdetä kun sinne jotain laittaa.

Ei kommentteja: